Kuin raivo härkä (Raging Bull, 1980)

Muistan vieläkin tilanteen, kun näin ensi kertaa valkokankaalta Martin Scorsesen elokuvan Kuin raivo härkä (Raging Bull, 1980). Silloin jo alkutekstien aikana kuvat ja musiikki vetivät mukaansa: kehä, jonka vasemmassa laidassa nyrkkeilijä harjoittelee yksikseen, mustavalkoinen kuva, jossa on paljon harmaan sävyjä, ja taustalla soi Pietro Mascagnin välisoitto oopperasta Cavalleria rusticana. Myöhemmin elokuvassa kuullaan myös harvinaisempaa Mascagni-musiikkia, Guglielmo Ratcliff -oopperan säveliä. Alkutekstien aikana oli vielä vaikea kuvitella, miten raadolliseksi Kuin raivo härkä lopulta äityy. Elokuva tuntuu tietoisesti satuttavan myös katsojaa. Ensi-illan aikaan elokuvan ruumiillisuus tuotiin esiin myös pääosan esittäjän Robert de Niron roolisuorituksen takia. De Niro lihotti itseään kohtauksiin, joissa hän esitti ikääntynyttä Jake LaMottaa. Samassa teoksessa näyttelijä nähdään hämmästyttävän erilaisissa hahmoissa.

Kuin raivo härkä on luonteeltaan biopic-elokuva, sillä se kertoo yhdysvaltalaisen nyrkkeilijän ja keskisarjan maailmanmestarin Jake LaMottan elämästä. Pääosa elokuvasta kuvaa LaMottan uran alkuvaihetta ja nousua huipulle 1940- ja 1950-luvuilla. Nyrkkeilyuransa jälkeen LaMotta työskenteli standup-koomikkona: tästä tilanteesta elokuva alkaa, ja siihen se myös päättyy. Kuin raivo härkä saa tragedian piirteitä, kun päähenkilö etenee kohti väistämätöntä tuhoa ja on sokea näkemään muiden ihmisten näkökulmaa. Elokuva päättyy Raamatun tekstiin, Johanneksen evankeliumin kohtaan 9:24-26. LaMotta on juuri noiden säkeiden kuvaama sokea mies. Urheilullisen menestyksen vastakuvana on lisääntyvä, patologinen mustasukkaisuus, joka johtaa katastrofiin. Suhde veljeen, Joeyyn (Joe Pesci) katkeaa, ja puoliso Vickie (Cathy Moriarty) lähtee omille teilleen. Lopulta Jake on poliisin sellissä, lyö rystysiä tiiliseinään ja parahtaa, ettei ole eläin.

Kuin raivo härkä on monella tavalla häiritsevä elokuva, ja ehkä juuri siinä on sen vaikuttavuus. Elokuvan päähenkilö on vahvuudestaan huolimatta heikko, hauras ja puutteellinen. Hän ei ole kovin älykäskään, mihin viittaa kohtaus, jossa hän murskaa MM-tittelivyönsä myydäkseen sen jalokivet, vaikka alkuperäinen vyö olisi arvokkaampi. Jake elää patriarkaalisessa maailmassa: alkuhuuman jälkeen Vickiellä on paikka vain keittiössä hellan ääressä. Miehet viettävät vapaa-aikaa yhdessä, kaduilla ja baareissa, joissa syntyy tuon tuostakin nahinaa ja nyrkit heiluvat. Väkivalta ei ole läsnä vain nyrkkeilykehässä vaan kaikkialla. Nyrkkeilyjaksot ovat mykistäviä ja leikkaaja Thelma Schoonmakerin upeita taidonnäytteitä. Robert de Niron lisäksi näyttelijäsuorituksista täytyy nostaa esiin Joe Pesci, joka oli tiettävästi työskennellyt tarjoilijana italialaisessa ravintolassa neljä vuotta, kun näyttelijäntöitä oli ollut niin vähän. Scorsesen elokuvassa hän sai elämänsä tilaisuuden.