Marie-Octobre (1959)

Julien Duvivierin ohjaama Marie-Octobre (1959) perustuu Jacques Robertin vuonna 1948 julkaisemaan samannimiseen romaaniin. Marie-Octobre, oikealta nimeltään Marie-Hélène Dumoulin (Danielle Darrieux), on kutsunut yhdeksän vastarintaliikkeen aktiivia koolle (elokuvassa tämä tapahtuu 15 vuotta myöhemmin), jotta vihdoinkin selviäisi, miten verkoston johtaja Castille sai surmansa. Virallisissa asiakirjoissa hänet tappoi Gestapo, mutta Marie-Octobre tietää, että syyllinen on joku vastarintaliikkeen miehistä. Asetelmassa on ripaus Agatha Christien henkeä siinä mielessä, että kaikki tapahtuu neljän seinän sisällä ja periaatteessa kuka tahansa voisi olla syyllinen. Ja kaikkia lopulta epäilläänkin. Asetelma tuo mieleen kaksi muuta elokuvaa. Kaksi vuotta aiemmin Sidney Lumet oli ohjannut elokuvan Valamiesten ratkaisu (12 Angry Men, 1957), joka tapahtuu pelkästään valamiesten kokouksessa. Toinen mieleen tuleva elokuva on Basil Deardenin Pankkirosvojen kerho (The  League of Gentlemen, 1960), jonka alussa toisen maailmansodan veteraanit kokoontuvat saman ruokapöydän ääreen.

Marie-Octobre vaikuttaa alussa jäykähköltä salonkidraamalta, mutta taitava henkilöohjaus ja sähäkkä dialogi lisäävät intensiivisyyttä vähä vähältä. Danielle Darrieux'n lisäksi Marie-Octobressa on vaikuttava joukko aikakautensa parhaita ranskalaisia miesnäyttelijöitä, Paul Meurisse, Bernard Blier, Lino Ventura, Noël Roquevert, Robert Dalban, Paul Frankeur, Serge Reggiani, Paul Guers ja Daniel Ivernel. Vaikka elokuva tapahtuu sisätiloissa, kerronnassa on kaksi poikkeusta. Alkutekstien aikana seurataan öistä tietä auton tuulilasista, niin kuin monen film noirin aloituksessa: edessä on todellakin synkkä sukellus menneisyyteen varsinkin kun ajatellaan, miten paljon sodanjälkeisessä Ranskassa keskusteltiin syyllisyydestä ja yhteistoiminnasta saksalaisten kanssa miehitysaikana. Toinen kuvallinen poikkeus liittyy televisioon. Koko draaman ajan televisio on auki, ja katsojalle näytetään vähän väliä vapaapainiottelua. Mitähän Duvivier on tällä halunnut kertoa? Samaan aikaan kun vastarintaliikkeen veteraanit setvivät suhteitaan, televisio suoltaa väkivaltaista viihdettä.

Duvivierin ohjauksessa on näytelmämäisyyttä, mutta näytelmä aiheesta sukeutui vasta elokuvan menestyksen jälkeen. Suomeen Marie-Octobre tulikin nähtävästi ensin juuri teatteriesityksenä. Sirppa Sivori-Asp ohjasi näytelmän televisiolle keväällä 1963. Nimiroolissa nähtiin Kyllikki Forssell (ohessa Helsingin Sanomissa julkaistu kuva). Miesrooleissa nähtiin Matti Oravisto, Kauko Helovirta, Leo Riuttu, Ekke Hämäläinen, Kosti Klemelä, Toivo Mäkelä, Uljas Kandolin ja Kaarlo Halttunen. Olisipa hienoa nähdä tämä suomalainen tulkinta Ranskan vastarintaliikkeen muistosta! Duvivierin oma tulkinta nähtiin Suomen televisiossa tammikuussa 1964, eikä sitä tiettävästi sen jälkeen ole esitetty.