30. maaliskuuta 2005

C.I.D. (1956)

Tuottaja-näyttelijä Guru Duttin elokuvia esittelevä dvd-sarja on teknisesti heikko, mutta sillä ei ole väliä, kun on mahdollisuus kurkistaa näin harvinaista teosta. Raj Khoslan ohjaama C.I.D. (1956) on Bollywood-leffojen tapaan todella pitkä, 140 minuuttia, joten katsoimme sitä useana iltana ja vasta tänään saimme sen päätökseen. C.I.D. on Bombay-noir, rikosjännäri, jossa Dev Anandin esittämä tarkastaja Shekhar joutuu murhamysteeriä selvittäessään itse epäiltyjen listalle. Taloudelliseen Hollywood-kerrontaan tottunut film noirin ystävä pitäisi elokuvaa pitkitettynä. Yli kaksituntinen kesto ei johdu vain musiikkinumeroista vaan siitä, että kohtaukset ovat järjestään viipyileviä. Mutta loppukohtauksessa hitaus toimii vain jännityksen eduksi: murhaaja löytää sattumalta uhrinsa oikeasta huoneesta, käydessään sairaalan huoneita läpi numero numerolta, ja poliisien virittämä ansa on vaarassa epäonnistua. Tummanpuhuvaa murhadraamaa eivät häiritse myöskään romanttiset, valoisat musiikkinumerot: ne päinvastoin vahvistavat elokuvallista kokemusta. Miksi kokemuksen pitäisikään olla yhtenäinen?

Ei kommentteja: