Halloween – naamioiden yö (Halloween, 1978)

John Carpenterin Halloween – naamioiden yö (Halloween, 1978) herättää ristiriitaisia tunteita. En ole koskaan kuulunut Carpenter-faneihin, mutta muistan kyllä etäisesti ajan, jolloin kauhuelokuva oli kiinnostavaa, kriittistä aikalaiskommentaaria. Myös Carpenterin elokuva syntyi indie-tuotantona, suurten yhtiöiden ulkopuolella, ja siitä tuli valtava menestys, joka tuotti tuotantokustannukset yli 200-kertaisesti takaisin. Halloween on ollut myös vaikutusvaltainen koko lajityypin kannalta. Sen vanavedessä syntyi kokonainen tuoteperhe ja tietysti myös monia kehnoja jäljitelmiä, kuten menestysten jälkeen usein tapahtuu. Indie-luonnetta kuvastaa myös se, että Carpenter sävelsi itse elokuvan musiikin, ja tapahtumat kuvattiin melko rajatusti ja lavastuksen näkökulmasta edullisesti.

Halloween alkaa vuodesta 1963, jolloin pieni lapsi Michael Myers tekee käsittämättömän veitsimurhan Halloween-juhlan aikaan. Tapahtumat siirtyvät 15 vuotta ajassa eteenpäin, nykyaikaan, ja ilmenee, että Michael on ollut koko ikänsä hoidossa. Hän kuitenkin pakenee lääkäriltään Sam Loomisilta (Donald Pleasence) ja palaa synnyinseudulleen, pahat mielessään, kuinkas muuten. Alusta lähtien väkivalta kohdistuu nuoriin, ja vaikka mitään vihjettä murhaajan taustoista ei annetakaan, jollakin tavalla veriteot kytkeytyvät tilanteisiin, joissa nuoret harrastavat seksiä vanhempiensa tietämättä... Murhaaja esiintyy elokuvassa kasvottomana: alussa hänen kasvonsa ovat kuvarajauksen ulkopuolella, lopussa hän käyttää naamiota. Murhaaja jää arvoitukseksi. Halloween kuvaa yhdysvaltalaisen pikkukaupungin ja omakotitaloalueen ahdistavan turvattomana vastakuvana sille idyllille, jota Hollywood oli vaalinut 1950-luvulta lähtien. Vanhemmat ja virkavalta näyttävät absoluuttisen poissaolevilta tilanteessa, jossa nuori polvi on uhattuna.

Halloweenissa on kiinnostavia viittauksia myös siihen kuvastoon, josta Carpenter on epäilemättä ammentanut vaikutteita. Kohtauksissa, joissa katsotaan televisiota, ruudulla nähdään Christian Nybyn ohjaama ja Howard Hawksin tuottama Se toisesta maailmasta (The Thing from Another World, 1951) ja myöhemmin Fred McLeod Wilcoxin Kielletty planeetta (Forbidden Planet, 1956). Carpenter teki sittemmin uusintafilmatisoinnin The Thing -elokuvasta, mikä kertonee aiheen merkityksestä hänelle. Minua sykähdytti erityisesti tilanne, jossa nähdään kohtaus Se toisesta maailmasta -elokuvan alkupuolelta. Tunnistamaton lentävä esine on pudonnut pohjoiseen ja hautautunut jäätikön alle. Etsijät koettavat asettua jään pinnalle kohtiin, joissa alus näkyy voidakseen hahmottaa sen muodon ja koon. Näin elokuvan itse lapsena tv-esityksenä vuonna 1972. Olin silloin 11-vuotias. Muistan vieläkin juuri tuon kohtauksen, jossa miehet asettuvat jäätikölle. Kun he muodostavat pyöreän kehän, muistan huokaisseeni: ”Se on lentävä lautanen!”