Paljasjalkakreivitär (The Barefoot Contessa, 1954)

Paljasjalkakreivitär (The Barefoot Contessa, 1954) on Joseph L. Mankiewiczin tunnetuimpia elokuvia, ja se on nähty televisiossakin useampia kertoja. Se on samalla Ava Gardnerin uran tähtihetkiä. Paljasjalkakreivitär kuuluu myös siihen Hollywood-elokuvien sarjaan, jotka ammentavat unelmatehtaan maailmasta. Samalla vuosikymmenellä Hollywoodia käsittelivät myös erimerkiksi Billy Wilderin Auringonlaskun katu (Sunset Boulevard, 1950) ja Robert Aldrichin Filmin kulissien takana (The Big Knife, 1955). Erikoista Paljasjalkakreivittäressä on se, että Hollywood on lopulta vain konteksti tai pikemminkin kulissi. Ja, kiinnostavaa edelleen, elokuva toteutettiin Hollywoodin sijasta Cinecittàssa Roomassa, studiossa, joka oli haastamassa Yhdysvaltojen ylivallan. Sittemminhän Mankiewicz ohjasi Roomassa myös spektaakkelinsa Kleopatra (Cleopatra, 1963).

Paljasjalkakreivittären käsikirjoituksellinen yllätys on sen rakenne. Elokuva alkaa italialaisella hautausmaalla, jota sade vihmoo. Katsoja näkee keskellä Humphrey Bogartin, ja tuota pikaa Bogartin ääni alkaa kuulua ääniraidalla. Tunnelma ja kertojaäänen käyttö tuovat mieleen film noirin. Samoin rakenne siinä mielessä, että aloitus ennakoi takautumarakennetta. On ilmeistä, että kaikki alkaa päätepisteestä, paljasjalkakreivittären kuolemasta. Yllätys on lopulta siinä, että kertojaääniä onkin kolme, ja Mankiewicz leikittelee näkökulmilla hieman samaan tapaan kuin Akira Kurosawa Rashomonissa (1950) tai George Cukor Tytöissä (Les Girls, 1957). 

Elokuvan nimi Paljasjalkakreivitär viestii yhteiskunnallisesta jännitteestä. Arvoituksellinen Maria Vargas (Ava Gardner) viihtyy kansan parissa ja heittää mielellään kenkänsä pois, mutta hän ajautuu paitsi Hollywood-elokuvien tähdeksi myös uuden rahan vallan ja vanhan aristokratian ihailun kohteeksi. Elokuvan Eurooppa-kuvaa voi toki tarkastella kriittisesti, mutta ehkä Mankiewicz käsittelee sodanjälkeisen maailman intohimoja. Miljonääri Kirk Edwards (Warren Stevens) on kuin diktaattori, joka antaa lakeijansa puhua puolestaan. Elokuvan hienoimpia käänteitä on, kun tuo lakeija (Edmond O'Brien) vaihtuu yhtäkkiä kertojaksi. Kolmantena kertojana on sodan invalidisoima kreivi Torlato-Favrini (Rossano Brazzi).