Kruunupäitä ja hyviä sydämiä (Kind Hearts and Coronets, 1949)

Robert Hamerin ohjaama ja Ealing-studion tuottama Kruunupäitä ja hyviä sydämiä (Kind Hearts and Coronets, 1949) on brittiläisen elokuvan ehdottomia klassikoita. Se on kuuluisa paitsi tyylilajistaan, mustasta huumorista, myös Alec Guinnessin huikeasta roolisuorituksesta: Guinness näyttelee kahdeksaa eri roolia. Hamerin lähtökohtana oli Roy Hornimanin vuonna 1907 julkaisema romaani Israel Rank: The Autobiography of a Criminal. En ole alkuperäistä romaania lukenut, mutta se on herättänyt paljon keskustelua. Juutalaisen isän ja kristityn äidin pojasta kertovaa tarinaa on tulkittu sekä antisemitistisenä teoksena että antisemitismiä satirisoivana esityksenä, jonka kritiikin kohteena oli edwardiaanisen Englannin suvaitsemattomuus. Romaanin päähenkilö Israel Rank haluaa saavuttaa äitinsä aatelisen aseman ja antautuu rikoksen poluille.

Elokuvassa Kruunupäivä ja hyviä sydämiä asetelmaa on muutettu sikäli, että päähenkilö on puoliksi italialaista taustaa. Louis D'Ascoyne Mazzini (Dennis Price) on italialaisen oopperalaulajan poika. Hänen äitinsä on aatelista sukua, mutta tämä on sysätty seurapiirien ulkopuolelle, epäsäätyisen avioliiton takia. Louis voisi olla herttua, mutta välissä on kahdeksan D'Ascoyne-suvun edustajaa. Niinpä hän päättää murhata kaikki, yksi kerrallaan. Alkuperäisessä romaanissa olennaista on, että teos on ”omaelämäkerta” ja maailmaa kuvataan murhaajan näkökulmasta. Epäluotettavan kertojan sanoja lukija joutuu tavan takaa punnitsemaan. Robert Hamer ei ole tavoitellut tämän epäluotettavuuden elokuvallista vastinetta, vaan tehnyt tarinasta mustan huumorin kyllästämän kavalkadin, jossa Louis toteuttaa vaihe vaiheelta suunnitelmansa. Alussa Louis odottaa kuolemantuomiota ja on viimeistelemässä autiobiografiaansa. Sen jälkeen elokuva takautuu kertomaan, miten hän on päätynyt tähän tilanteeseen.

Kruunupäivä ja hyviä sydämiä on kuvaus pyrkyryydestä, mutta lopulta Louis'n patologinen halu kostaa äitinsä kohtaama vääryys piirtää armottoman kuvan ”aateluudesta”. Alec Guinness näyttelee kaikki D'Ascoyne-suvun edustajat, merikapteenista suffragettiin, papista sotapäällikköön. Kyse ei ole vain kameoroolien kavalkadista, vaan jokainen hahmo on selkeästi omanlaisensa. Huikea suoritus! Erityisen hyytävä on viimeinen D'Ascoyne, joka metsästäessään ampuu kaiken eteen tulevan ja lisäksi asettaa ansoja köyhälle kansalle, joka on eksynyt tiluksille. Komediana alkava tarina saa traagisen painotuksen, jota eivät lopun käänteetkään saa katsojaa unohtamaan.