Melkein vahingossa on tullut katsottua Robert Harrisin kirjoihin tai käsikirjoituksiin perustuvia elokuvia. Netflixin tuottama tuore vakoiluelokuva München – sodan uhka (Munich – The Edge of War, 2021) perustuu Harrisin romaaniin vuodelta 2017. Romaani ja elokuva sijoittuvat vuoteen 1938 ja kuvaavat Münchenin neuvotteluja, joissa Saksa, Italia, Ranska ja Iso-Britannia sopivat Tšekkoslovakian sudeettialueen jättämisestä Saksan armoille. Aihe on kieltämättä ajankohtainen, sillä se käsittelee, tai pikemminkin viittaa, tilanteeseen, jossa neuvottelukumppanit kävelevät itsenäisen valtion suvereniteetin yli. Elokuva seuraa tapahtumia pitkälti Iso-Britannian kannalta, ja keskeisenä henkilönä on pääministeri Neville Chamberlain (Jeremy Irons), joka pyrkii säilyttämän rauhan hinnalla millä hyvänsä. Sudeettialueet ovat hinta rauhan säilymisestä.
Elokuvan ammentaa toistaa maailmansotaa edeltävistä ratkaisun päivistä. Tämän historiallisen tilanteen sisään on upotettu fiktiivinen tarina ystävyksistä, englantilaisesta ja saksalaisesta. Hugh Legat (George MacKay) ja Paul von Haartman (Jannis Niewohner) ovat entisiä opiskelutovereita, joiden tiet ovat erkaantuneet. Eroon on myös ideologinen syy, sillä Paulista näyttää kasvaneen natsihallinnon kannattaja. Tilanne kuitenkin muuttuu, ja Paulista tulee vakooja, joka yrittää toimittaa briteille tärkeää dokumenttia Hitlerin intentioista – olettaen, että aineisto vaikuttaisi tapahtumien kulkuun. Menemättä tarkemmin juoneen ja sen käänteisiin jäin pohtimaan, minkälaista kuvaa elokuva ylipäätään rakentaa rauhanpyrkimyksistä sodan varjossa. Jos aikanaan Tšekkoslovakian intressit eivät paljoakaan painaneet neuvottelupöydässä, eivät ne saa erityistä painoarvoa elokuvatulkinnassakaan. Ehkä elokuva, kuten pohjana ollut romaanikin, ovat saaneet käyttövoimansa Krimin miehityksen tapahtumista, Euroopan ajankohtaisista haasteista, mutta lopulta fokus tuntuu kääntyvän liiaksikin länteen, Chamberlainin motiiveihin ja pyrkimyksiin. Pienen valtion intressit jäävät fiktion maailmassa yhtä marginaaliin kuin reaalipolitiikan todellisuudessa. Ohjaaja Christian Schwochow on tiettävästi ohjannut muutaman jakson tv-sarjaa The Crown, ja hän kuvaakin sujuvasti tapahtumien kulkua. Näyttelijäsuorituksista vakuuttavin ei ole kumpikaan nuorista ystävyksistä vaan Ulrich Matthesin esittämä Hitler. Matthes muistetaan Perikato (Der Untergang, 2004) -elokuvan Goebbelsinä. Tässä tulkinnassa Hitler puhuu lähes luonnottoman hitaasti ja kulmikkaasti, täysin toisella tavoin kuin Bruno Ganzin esittämä hahmo Perikadossa. Matthesin tulkitsema Hitler katsoo maanisen pistävästi ja tuntuu porautuvan vastaantulijoihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti