Avioliittoloma (1963)

Kyllikki Forssell ohjasi Yleisradiolle vuonna 1963 kuunnelman Avioliittoloma (1963), joka pohjautui Serpin eli Seere Salmisen huvinäytelmään. Serpin komedia oli saanut ensiesityksensä Helsingin Kansanteatterissa maaliskuussa 1960 Elina Lehtikunnaksen ohjauksessa. Avioliittolomaa kuunnellessa tuntuu, että suomalaista elokuvaa, teatteria ja radioteatteria olisi järkevää tarkastella kokonaisuutena, mutta usein teatterihistoria kulkee omana linjanaan – ja elokuvahistoria omaansa. Avioliittoloman kiinnostavuutta lisää vielä sekin, että kuunnelmatulkinnan ohjasi Kyllikki Forssell, joka elokuva-alalla pääsi tekemään vain yhden teoksen, episodin elokuvaan Kolmiapila (1953). Avioliittoloma oli teatteriyleisön suuri suosikki keväällä 1960, ja siihen tarttuivat monet muutkin näyttämöt. Radioon Serpin jouheva dialogi sopi erinomaisesti, ja Kyllikki Forssellin ohjauksessa tarinan tempo pysyy yllä alusta lähtien. Jos teatterilavalla oli pääroolissa nähty Elina Pohjanpää, radioyleisö sai kuulla Ansa Ikosta, joka esitti yksinäisyyttä ja rauhaa kaipaavaa pianistia Sinikka Loimaata. Näytelmän teema, ”avioliittoloma”, ei sinänsä ollut uutta. Suomessakin oli julkisuudessa jo 1920-luvulla keskusteltu siitä, miten aviopuolisot modernissa liitossa saattoivat ottaa ”lomaa” toisistaan. Toisen maailmansodan jälkeen teemaa käsiteltiin myös valkokankaalla, kun Suomessa nähtiin Alexander Kordan ohjaama komedia Avioliittoloma (Perfect Strangers, 1945). Kuunnelmaversiota kuunnellessa ei voi kuitenkaan olla ajattelematta, millaisia muutoksia oli tapahtunut: ”loman” radikaalius oli karissut vuosien saatossa. Otteeltaan kuunnelma on kuin muistuma 1950-luvun suomalaisesta studioelokuvasta, joka 60-luvun alussa oli jo auttamatta painumassa mailleen.