16. kesäkuuta 2013

Kova kuin kivi (1969, 2010)

Charles Portisin romaani Kova kuin kivi (True Grit) ilmestyi jatkokertomuksena The Saturday Evening Post -lehdessä vuonna 1968. Nuoren naisen Mattie Rossin näkökulmasta kerrotussa tarinassa päähenkilö etsii hyvitystä isän murhaan. Eipä aikaakaan, kun suositun romaanin oikeudet ostettiin Hollywoodiin. Henry Hathaway ohjasi klassisen lännenelokuvan perinteen pohjalta tulkinnan, jossa Mattie (Kim Darby) pestaa kokeneen lainvartijan Rooster Cogburnin (John Wayne) etsimään Tom Chaney -nimistä roistoa (Jeff Corey). Texas Rangerinä, La Boeufinä, esiintyy Glen Campbell, joka myös laulaa elokuvan tunnussävelmän alkutekstien aikana. Hathawayn versiossa aihetta muovattiin suoraviivaisemmaksi tarinaksi kuin romaanissa, jossa käärmeenpureman vammauttama yksikätinen Mattie aikuisena muistelee tapahtumia. Vuoden 1969 tulkinta alkaa suoraan tarinasta ja päättyy ilman ajallista siirtymää tulevaisuuteen.

Romaanissa Cogburn on yksisilmäinen, mutta hänellä ei ole silmälappua. Lieneekö John Waynen habituksen vaikutusta, että Joel ja Ethan Coenin tuoreemmassa tulkinnassa (2010) Rooster Cogburn (Jeff Bridges) on hyvin samanoloinen kuin Wayne, tosin rähjäisempi ja parrakas. Coenin veljesten tulkinnassa on aimo annos Portisin romaanin raamatullisuutta. Elokuva alkaa viittauksella Raamatun sananlaskuihin, joissa todetaan: ”Jumalaton pakenee, vaikka kukaan ei aja takaa.” (Sananl. 28:1) Mattie (Hailee Steinfeld) on tässä elokuvassa nuoremman tuntuinen kuin Hathawaylla mutta samalla kuitenkin määrätietoisempi. Coenin tulkinnassa päähenkilöt ovat yksinäisiä: he pakenevat jotakin, jota eivät itsekään pysty määrittelemään. Mattie ei ikääntyneenä enää pysty löytämään Cogburnia, joka hänet aikoinaan pelasti.

Vaikka elokuvien välillä on eroja, ne ovat myös lähellä toisiaan. Samat kohtaukset ja repliikit toistuvat. Hathawayn tulkinnassa kasvava solidaarisuus saa päähuomioon, eivätkä ”jumalattomat” enää pakene. Viimeisessä kohtauksessa Cogburn hyvästelee Mattien ja karauttaa ratsunsa kohti uusia seikkailuja, niin kuin John Waynen tähdittämässä elokuvassa kuuluukin tehdä.


Ei kommentteja: