11. heinäkuuta 2006

Hyvää yötä, majesteetti (1982)

Olen käyttänyt Ettore Scolan elokuvan Hyvää yötä, majesteetti (La Nuit de Varennes) alkukohtausta luentonäytteenä jo vuosien ajan: Pariisissa, Seinen rannalla, italialainen seurue esittää kurkistuskaapin avulla tarinan Ranskan suuren vallankumouksen tapahtumista. Scola vihjaa oman elokuvansa olevan vain osa pitkää, audiovisuaalisen tarinankerronnan perinnettä. Mieleen juolahtaa väistämättä Jean Renoir'n Marseljeesin kohtaus, jossa käydään katsomassa varjonäytelmää, hyvin elokuvankaltaisessa esitystilanteessa. Kurkistuskaapilla oli 1700-luvun maailmassa usein italiankielinen nimi, il mondo nuovo: sen tarjoama visuaalinen spektaakkeli oli uusi maailma, toinen maailma. Italiassa Hyvää yötä, majesteetti nähtiinkin juuri nimellä Il mondo nuovo. Myös elokuvan päähenkilöt ovat astumassa uuteen maailmaan, jossa ei enää ole kuninkaita ja jossa uusi yhteiskuntajärjestys on astumassa vanhan tilalle. Catherine Rihoit'n romaaniin perustuva tarina edustaa eräänlaista virtuaalihistoriaa, imaginääristä historiaa: Pariisista lähtevässä vaunussa kohtaa outo yhdistelmä aikalaisia, poliittisista ja pornografisista kirjoistaan tunnettu Restif de la Bretonne (Jean-Louis Barrault), ikääntyvä naistenmies Giacomo Casanova (Marcello Matroianni), yhdysvaltalainen itsenäisyysmies Thomas Payne (Harvey Keitel) ja kreivitär Sophie de la Borde (Hanna Schygulla), joka on salakuljettamassa kuninkaan juhla-asua. Jossakin edellä kiitävää kuningasperheen vaunu, joka lopulta pysäytetään pienessä Varennesin kylässä. Kuningasvallan viimeinen pyristys historian muutosvoimia vastaan epäonnistuu. Yhtä lailla epäonnistuu Casanova, joka elokuvan lopussa joutuu palaamaan velkojansa kreivi Waldstenin luo Böömiin. Restif de la Bretonne ja Thomas Payne edustavat oikeastaan niitä skribenttejä, jotka olivat rakentemassa edellytyksiä poliittiselle muutokselle. Lopussa tunnelma on kuitenkin nostalginen, empivä. Sophie pukee kuninkaan asun nukelle ja kumartuu. Ehkä kuningas ei koskaan ollutkaan lihaa ja verta: hän oli alamaistensa synnyttämä. Kun vanha katoaa, olo on turvaton, kuten Sophie toteaakin. Oli turvallista herätä maailmaan, joka oli paikallaan.

Ei kommentteja: