15. helmikuuta 2006

Kurjet lentävät (1957)

Elokuvakurssini päättyy tähän neuvostoelokuvan kansainväliseen menestyselokuvaan, joka nostatti innostusta erityisesti Ranskassa. Vinot kamerakulmat ja huikeat kamera-ajot tekevät elokuvasta mielettömän katsomiskokemuksen. En tiedä hienompaa kuolinkohtausta kuin jaksoa, jossa Boris (Aleksei Batalov) saa surmansa: aika hidastuu, ja hetkessä Boris näkee silmiensä edessä tulevaisuuden, jota ei koskaan tullut. Sitten hän rojahtaa maahan, keskellä kosteaa venäläistä korpea. Ja mitä voi sanoa loppukohtauksesta? Se on tietenkin isänmaallinen, sotilaat saapuvat junalla Moskovaan, Veronika (Tatjana Samoilova) on tullut toiveikkaana paikalle kukkakimppu kädessään, mutta katsoja tietää, ettei Boris voi saapua. Kaikesta pateettisuudestaan huolimatta kohtaus on niin pakahduttava, että sitä on vaikea kestää!

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Hieno spoiler heti kolmannessa lauseessa. Ainakin niille uusille elokuva harrastajille, jotka ovat syntyneet 90-luvun jälkeen.

Nimetön kirjoitti...

Katsomani filmi oli puhuttu venäjäksi ja tekstitetty englanniksi. Ja vaikka en osaa kumpaakaan kieltä, pystyin silti seuraamaan tapahtumien kulkua erinomaisesti. Se oli todella vaikuttava kokemus ja todellinen elokuvataiteen mestariteos. Loistavat pääroolien näyttelijät.