Adriana Lecouvreur

Harvinainen tilaisuus tuli sattumalta: olin Veronassa muutaman päivän, ja Teatro Filarmonico di Verona esitti Francesco Cilean oopperan Adriana Lecouvreur, jota en ole koskaan nähnyt. Italiassa Cilea on toki jatkuvasti esillä, mutta myös maailmalla erityisesti Adriana Lecouvreur on uudelleen parrasvaloissa. David McVicarin ohjaus Metropolitanissa on herättänyt huomiota, ja Anna Netrebko on esittänyt nimiroolia New Yorkissa ja jatkaa myöhemmin tänä vuonna Salzburgissa ja Berliinissä, ensi vuonna Pariisissa. Veronan esitys lähtee kuitenkin toiselta pohjalta. Kyse on Comossa vuonna 2014 toteutetusta Ivan Stefanuttin ohjauksesta, joka sai nyt neljä esitystä Veronassa. Ohjauksellisesti teos on McVicarin nuorennusleikkausta perinteisempi, mutta musiikillisesti se oli nautittava alusta loppuun.

Francesco Cilean ooppera sijoittuu 1700-luvun Ranskaan, teatteriin, jonka suuri tähti Adriana Lecouvreur on. Arturo Colauttin libretto perustui Eugène Scriben ja Ernest Legouvén näytelmään, joka puolestaan ammensi innoitusta näyttelijä Adrienne Couvreurin (1692–1730) elämästä. Adrienne oli vuodesta 1717 Comédie-Françaisen näyttelijä, ja hänen kerrotaan tuoneen teatteriin aiempaa luonnollisemman näyttelemistyylin. Libretto käsittelee vapaasti historiallista lähtökohtaansa, mutta mukana on Adriennen suhde Maurice de Saxeen, oopperassa Maurizioon, sekä tarina siitä, että Adrienne olisi kuollut herttuatar de Bouillonin myrkyttämänä. Comon ja Veronan tulkinnassa tapahtumat on sijoitettu, ainakin lavastertakaisujen art nouveau -henkisyydestä päätelleen, sävellyksen syntyaikaan. Ensimmäisessä näytöksessä ollaan teatterin kulissien takana, ja välillä Adriana pistäytyy lavalla. Teatterillisuutta tuo mukaan kolmannen näytöksen resitointijakso, jossa Adriana käsittelee suhdettaan ruhtinatar Bouilloniin ja Maurizioon resitoimalla katkelman Jean Racinen näytelmästä Faidra. Veronan esityksessä Adrianan roolin lauloi loistava kiinalainen sopraano Hui He, ja Mauriziona esiintyi italialainen tenori Fabio Armiliato, joka oli vähintään yhtä vakuuttava. Pääparin voimakkaan dramaattiset kohtaamiset olivat italialaista verismiä parhaimmillaan. Oopperan kantavia hahmoja on myös näyttämömestari Michonnet, jota tulkitsi baritoni Alberto Mastromarino. Hyytävän ruhtinatar Bouillonin roolissa lauloi romanialainen Carmen Topciu. Esityksen johti kapellimestari Massimiliano Stefanelli todella varmasti, ja mieleen painui erityisesti neljännen näytöksen hauraan kaunis Intermezzo sinfonico.