Erotiikkaa (1934)

Marc Allégret’n Lac aux dames (1934) nähtiin Suomessa maaliskuussa 1935 nimellä Ne naiset! Ne naiset! Elonet-tietokannan mukaan ns. Hanhisen tiedosto mainitsee toiseksi suomenkieliseksi nimeksi Erotiikkaa,  joka kuvaakin sisältöä paremmin kuin Ne naiset! Ne naiset! Sveitsiläissyntyinen Marc Allégret (1900–1973) oli Yves Allégret’n vanhempi veli, joka tuli tunnetuksi jo 15-vuotiaana suhteestaan André Gideen. Tehtyään kuvausmatkan Kongoon Giden kanssa vuonna 1927 Marc Allégret päätti heittäytyä elokuva-alalle. Läpimurtoa merkitsi Pagnol-filmatisointi Fanny (1932), ja menestys jatkui Josephine Baker -musikaalilla Zouzou (1934). Allégret käsitteli 30-luvun alun elokuvissaan seksuaalisuutta, mistä Lac aux dames on erinomainen osoitus. Elokuva perustui itävaltalaisen Vicki Baumin romaaniin, kuten Hollywoodissa kaksi vuotta aiemmin valmistunut Grand Hotel (1932). Baumin tarina sijoittui Alppien keskelle, vuoristomaisemiin, ja tämä paikallisväri on säilytetty myös Allégret’n elokuvassa. Käsikirjoituksen erityinen mauste on Coletten kirjoittama sujuva dialogi.

Tarinan keskiössä on köyhä, nuori insinööri Eric Heller (Jean-Pierre Aumont), joka on saapunut kesäksi alppijärven rannalle uimaopettajaksi. Alusta lähtien elokuvassa on hyvin ruumiillinen tuntu, ja Aumont on ilman paitaa melkein joka toisessa kohtauksessa. Fyysisen vetovoiman visualisointi on selkeästi saanut vaikutteita Gustav Machatýn kulttielokuvasta Hurmio (Ekstase, 1933). Machatý tulee mieleen erityisesti kohtauksessa, jossa Heller lepää aitassa Puckin (Simone Simon) kanssa. Puckin hahmo on muistuma Shakespearen Kesäyön unelmasta: Puck on ihastunut Ericiin, joka pitää tätä vain ystävänään. Samaan aikaan Puck on manipulaattori, jolla on keskeinen merkitys loppuratkaisun kannalta. Elokuvan alussa Puck myös pelastaa Ericin hukkumasta. Ericin varsinainen ihastuksen kohde on tehtailijan tytär Carla (Odette Joyeux).

Lac aux dames on kaiken kaikkiaan erikoinen draama, kutkuttava jo siksi, ettei katsojalla ole aavistusta, mihin suuntaan tarina lopulta kääntyy. Jean-Pierre Aumontin ja Simone Simonin lisäksi voisi mainita monia muitakin erinomaisia näyttelijäsuorituksia. Carlan isänä Oscar Lyssenhopina esiintyy loistava Michel Simon, jonka karisma pitää kohtauksia koossa. Kiinnostavan roolityön tekee myös Illa Meery, joka oli siviilielämässä Moskovassa syntynyt Mara Tchernycheff-Bezobrasoff. Illa Meery nähtiin myös Allégret’n Zouzoussa. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi Jacques Feyderin Pelihimon pauloissa (Pension Mimosas, 1935).