14. helmikuuta 2009

Angelika - enkelten markiisitar (1965) ja Angelika ja kuningas (1966)

Yhdysvaltalaisen populaarielokuvan puristuksessa ranskalaiset Angelika-elokuvat ovat pitäneet sitkeästi pintansa. Bernard Borderien ohjaama sarja perustui Serge ja Anne Golonin suosittuun romaanisarjaan, joka sijoittui pääosin Ludvig XIV:n hallitsemaan Ranskaan. Kun teossarja julkaistiin englanniksi, kirjailijoiden etunimet sulautettiin taiteilijanimeksi Sergeanne Golon. Serge oli muuten Venäjän vallankumouksesta paennut aristokraatti Vsevolod Sergejevits Golonbinoff, joka teki romaaneja varten lähinnä historiallista taustatutkimusta. Kirjoitustyöstä vastasi Anne Golon, joka sai taistella pitkään kirjojensa oikeuksista. Kun Borderie tarttui aiheeseen, Angelikalla oli jo vankka maine. Ensimmäinen elokuva Angelika (Angélique, marquise des anges, 1964) valmistui tilanteessa, jossa eurooppalainen viihde-elokuva oli juuri nousemassa maailmanlaajuiseen suosioon. Mielikuvissa Angelikan tarina yhdistyy Ranskaan, mutta tosiasiassa elokuvat valmistuivat tiiviinä ranskalais-italialais-saksalaisena yhteistyönä, niin kuin moni muukin aikakauden populaarielokuva. Silti elokuvia katsellessa ei voi olla miettimättä poliittista kontekstia. Samaan aikaan Iso-Britannia oli menettänyt kansainvälisen vaikutusvaltansa, mutta rehvasteli valkokankaalla James Bondin näennäisellä kyvyllä hallita maailmanpolitiikkaa. Angelika-elokuvissa puolestaan palataan Ranskan suuruuden aikaan tilanteessa, jossa Ranskan mahti ja varsinkin siirtomaavalta oli murentunut. Etäisiä kaikuja ranskalaisen kulttuurin voimasta voi nähdä tilanteessa, jossa Angelika saa itseltään kuninkaalta tehtäväksi suostutella Persian lähettilästä.

Sarjan toinen elokuva oli suomalaiselta nimeltään Angelika - enkelten markiisitar (1965), joka on oikeastaan ensimmäisen elokuvan alkuperäisnimi käännettynä. Toisen elokuvan ranskalainen nimi oli Merveilleuse Angélique. Miehensä (oletetun) kuoleman jälken Angelika raivaa tiensä Pariisin alamaailmasta arvostetuksi kaakaoravintolan pitäjäksi. Kolmannessa elokuvassa Angelika ja kuningas (Angélique et le roy, 1966) eteneminen jatkuu kohti poliittisen vallan huippua. Angelika on samanaikaisesti heikko ja vahva, ja varmasti tähän inhimillisyyteen hahmon suosio on pitkälti perustunutkin.

Ei kommentteja: