Viimeinen auringonlasku (1961)

Robert Aldrichin Viimeinen auringonlasku (The Last Sunset, 1961) on tunnettu ennen kaikkea loppukohtauksestaan, joka on vaikuttanut merkittävästi Sergio Leonen kaksintaisteluestetiikkaan. Päähenkilöt Dana Stribling (Rock Hudson) ja Brendan O'Malley (Kirk Douglas) kohtaavat avoimella kentällä ja kiertävät aluksi kehää aivan kuin Harmonica ja Frank Huuliharppukostajan (C'era una volta il West, 1968) lopussa. Tosin Aldrichin elokuvassa loppukliimaksin tehoa nakertaa koko kaksintaistelun keinotekoisuus tai turhuus. Tiettävästi ohjaaja ei ollut kovin tyytyväinen Dalton Trumbon käsikirjoitukseen, mutta kuvausten aikaan Trumbo oli niin täydessä touhussa Otto Premingerin Exoduksen (1960) kanssa, ettei muutoksia tekstiin enää saatu. Muuten: yhdistävänä tekijänä Viimeisen auringonlaskun ja Exoduksen välillä on myös itävaltalaissyntyinen säveltäjä Ernst Goldner alias Ernest Gold.

Viimeisen auringonlaskun tuoretta teräväpiirtokopiota on nautinto katsoa, vaikka tarina tuntuukin erikoiselta lännenelokuvan ja melodramaan yhdistelmältä. Alussa Brendan O'Malley pakenee takaa-ajajaansa, Dana Striblingiä, Meksikoon. Vera Cruzin tapaan tässäkin elokuvassa on sankari ja antisankari, tosin vähitellen Brendanin ja Danan suhde lämpenee, ja lopussa Dana lähtee ratkaisevaan kaksintaisteluun vastentahtoisesti. Meksikossa Brendan etsii käsiinsä entisen rakastettunsa Bellen (Dorothy Malone), joka on avioitunut John Breckenridgen (Joseph Cotten) kanssa. Perheessä on myös tytär Melissa (Carol Lynley), joka myöhemmin ihastuu Brendaniin, joka puolestaan osoittautuu tytön isäksi. Häivähtävä insestin mahdollisuus saa Brendanin astelemaan kaksintaisteluun pistoolin lipas tyhjänä...

Viimeisen auringonlaskun ehdotonta huippua on Joseph Cottenin roolisuoritus juopahtaneena John Beckenridgenä. Kuten melodraamaan sopiikin, elokuvan henkilöillä on lähestulkoon kaikilla jokin menneisyydn trauma. Johnilla se on sisällissota, jossa hän edusti etelävaltioita. Vaikuttavassa kapakkakohtauksessa John saa surmansa ja kuolee Danan ja Brendanin käsiin. Viimeisen auringonlaskun suurin ongelma on mielestäni Kirk Douglasin ylikorostunut rooli. Elokuvan tuotti Douglasin oma Bryna Productions -yhtiö, joka oli vastikään tehnyt Spartacuksen. Molemmissa tuntuu, että yhtiön pääosakas on kuvassa liikaakin.