Luutnantti Blueberry 16–17

Taival Luutnantti Blueberry -sarjakuvien parissa jatkuu! Sarjan 13. albumissa Chihuahua Pearl alkoi yksitoistaosainen tarina, jonka kolmessa ensimmäisessä niteessä kamppailtiin etelävaltioiden oletetun aarteen löytämiseksi. Ruumiskirstun balladin lopussa Blueberry tuomittiin petoksesta 30 vuodeksi vankilaan. Myöhemmissä albumeissa tosin puhutaan vain 20 vuodesta... Sarjan 16. albumissa Lainsuojaton (Le hors-la-loi, 1974) aikaa rangaistuksen alusta on vierähtyänyt vasta puoli vuotta. Blueberry on muuttunut ulkonäöltään, ja häntä kohdellaan kaltoin Francisvillen sotilasvankilassa Alabamassa. Blueberryn vanhoja ystäviä McClurea ja Red Wooleyä ei tässä episodissa nähdä, kuten ei kahdessa seuraavassakaan albumissa. Blueberry on yksin. Hämmentävää on, että hänen ahdinkonsa vain kasvaa jokaisen albumin myötä. Tässä mielessä koko saaga edustaa modernia western-perinnettä, jossa klassiset teemat välillä vain häivähtävät pintaan. Blueberry on sarjan alussa villeyden ja sivistyksen rajamailla häilyvä hahmo, joka tuntee erämaassa selviytymisen taidot. Tässä mielessä hän on klassinen western-sankari, mutta häntä ei kuitenkaan liitetä modernisaation tieltä katoamassa olevaan Villiin Länteen. Enemmänkin hän on eurooppalainen traaginen sankari, jolle onni on hetkellinen, katoava olotila ja joka joutuu kamppailemaan selviytyäkseen, yhä uudelleen ja uudelleen. Virkavallalta Blueberry ei saa apua. Lainsuojattomassa sankari joutuu Francisvillen vankilan johtajan Kellyn hampaisiin. Ennen pitkää paljastuu, että Kellyllä on juoni, jossa Blueberrylle on varattuna vain välikappaleen rooli. Tarina tuntuu jo hetkeksi palaavan etelävaltion aarteen suuntaan, mutta se saakin yllättävän käänteen: valmisteilla on presidentti Ulysses S. Grantin salamurha. Yhdysvalloissa on voimia, jotka haluavat suistaa epävakaan demokratian raiteiltaan. Blueberry törmää vanhaan tuttuunsa Guffie Palmeriin, mutta uutena hahmona estradin valtaa Angel Face, nuori palkkamurhaaja.

Salamurhateema jatkuu ja huipentuu albumissa Angel Face (1975), jonka alussa Kelly ja Angel Face ovat jo asettuneet Durangon kaupunkiin murhaamaan Grantin ja vierittämään syyn Blueberryn niskoille. Yritys epäonnistuu Guffie Palmerin ansiosta, mutta syy murhayrityksestä jää kuitenkin Blueberryn kontolle. Sankarin syntyilista kasvaa jokaisella sivulla. En muista heti kirjallisuudesta päähenkilöä, jonka syyksi olisi vieritetty yhtä monta murhetta... Salamurha-aihe palautuu Yhdysvaltain sisällissodan jälkeiseen tilanteeseen ja Lincolnin surmaan huhtikuussa 1865, mutta tuntuu, että Charlier ja Giraud ovat ajatelleet myös oman aikansa tapahtumia, varsinkin John F. Kennedyn murhaa marraskuussa 1963. Angel Face ei kuitenkaan ole ainoa western, joka tämän kytkennän rakentaa. Mieleen tulee Tonino Valeriin ohjaama spaghettiwestern Tappajan tie (Il prezzo del potere, 1969), jossa presidentti Garfieldiä ollaan surmaamassa Teksasissa vuonna 1881. Valeriin elokuvassa Pinkertonin etsivät selvittävät salajuonen, ja näin käy myös Angel Facessa. Mutta juuri kun lukija toivoo, että vihdoinkin oikeus voittaisi ja Blueberry selviäisi syyllisyyden taakastaan, molemmat Pinkertonin etsivät heittävät henkensä. Valitettavasti presidentti Grantistäkään ei ole oikeudenmukaisuuden toteuttajaksi. Vaikuttavassa loppukohtauksessa Kelly ja Angel Face yrittävät uudelleen salamurhaansa, mutta Blueberry onnistuu tämän estämään. Angel Face menettää kasvonsa, eikä Blueberryä koskaan löydetä.