Preerian valloittajat (Fighting Man of the Plains, 1949)

Edwin L. Marin (1899–1951) oli pitkän linjan Hollywood-tekijä, joka ohjasi 58 pitkää elokuvaa vuodesta 1932 lähtien. Parhaiten hänet taidetaan muistaa yhteistyöstään Randolph Scottin kanssa, vaikkakin tämä yhteistyö katkesi Marinin ennenaikaiseen kuolemaan vain 52-vuotiaana. Yhteistyön hedelmiä oli lännenelokuva Preerian valloittajat (Fighting Man of the Plains, 1949), joka alkaa poikkeuksellisen tuntuisella montaasijaksolla. Sisällissodan jälkimainingeissa rikollisuus rehottaa, ja Marin näyttää kavalkadina monta kuuluisuutta. Tämän sarjan jatkona esitellään Jim Dancer (Randolph Scott), joka pakenee hurjasti ratsastaen. Fiktiivinen päähenkilö asetetaan historialliseen kehykseen. Alku on oikeastaan yllättävä, sillä Dancer nähdään alussa kylmäverisenä murhaajana. Ohjaajan haasteeksi tulee rakentaa myötätuntoa päähenkilöä kohtaan, jota kaiken lisäksi esittää yksi aikakauden tunnetuimmista western-tähdistä.

Dancer saadaan kiinni, mutta kuljetuksen aikana identiteetit vaihtuvat. Vangitsija, salapoliisi Cummings kuolee, ja Dancer alkaa esiintyä tämän nimellä. Vaikka Dancer yrittää välttää vaikeuksia, hän ajautuu ennen pitkää Lanyardin kaupunkiin Kansasiin, joka on rikollisuuden vallassa. Tuota pikaa taitavalla aseenkäsittelijälle tarjotaan sheriffin tehtävää, minkä Dancer lopulta ottaakin vastaan. Edwin L. Marinin ohjaus ei ole erityisen notkeaa, mutta kohtuullisesti tarina pysyy koossa, ja viime kädessä Randolph Scottin kivikasvoinen olemus pitää elokuvan kiinnostavana loppuun asti. Dancer näyttäytyy sisällissodan uhrina, kaikesta päätellen konfederaation edustajana, joka on väkivallan keskellä menettänyt veljensä ja tehnyt kostaessaan kohtalokkaan erehdyksen. Elokuvan tarinamaailmassa hän ikään kuin lunastaa katsojan hyväksynnän taistellessaan sodan jälkeen lain ja järjestyksen puolesta.

Pelottomien silta (The Cariboo Trail, 1950)

Nat Holtin tuottama ja Edwin L. Marinin ohjaama Pelottomien silta (The Cariboo Trail, 1950) on western mutta oikeastaan myös northern, sillä ympäristönä ovat Kanadan tiettömät taipaleet, tuuheat metsät ja silmänkantamattomiin ulottuvat lakeudet. Brittiläiseen Kolumbiaan sijoittuvan seikkailun päähenkilönä on Jim Redfern (Randolph Scott), joka etsii mahdollisuuksia karjatilan perustamiseen ja etenee kohti pohjoista ystävänsä Mike Evansin (Bill Williams) ja kokkinsa Lingin (Lee Tung Ho) kanssa. Ryhmään liittyy ennen pitkää old timer Grizzly (George ”Gabby” Hayes). Ohjaaja Edwin L. Marin oli tehnyt pitkän uran. Randolph Scottin kanssa hän toteutti Pelottomien sillan lisäksi muun muassa lännenelokuvat Sheriffin urotyö (Abilene Town, 1946), Preerian valloittajat (Fighting Man of the Plains, 1949), Arizonan urhot (Sugarfoot, 1951) ja Peloton urho (Fort Worth, 1951)

Pelottomien silta on tavanomainen, kliseinenkin western, jossa on paljon ennustettavaa: Jimin suoraselkäisyys ja peräänantamattomuus korostuvat, ja oikeamielisten sankareiden vastapainona on pikkukaupunkia otteessaan pitävä Frank Walsh (Victor Jory). Kulta herättää intohimoja, ja valkoisten konnien lisäksi harmia aiheuttavat alkuperäiset amerikkalaiset... Vahvimman psykologisen tason elokuvaan tuo Mike Evansin hahmo: Mike joutuu alussa väkivallan kohteeksi ja menettää kätensä. Loppuelokuvan hän taistelee ”vammaa” vastaan, henkistä enemmän kuin fyysistä, ja heittää henkensä Jimin käsivarsilla.

Pelottomien silta on western-historiassa katsomisen arvoinen ainakin yhdestä syystä: tärkeä sivuosanäyttelijä Gabby Hayes (1885–1969) teki tässä elokuvassa viimeisen roolityönsä valkokankaalla. Hän oli ehtinyt esiintyä vuodesta 1929 tiettävästi 190 elokuvassa, joista monet olivat lännenelokuvia. Hän esiintyi 1930-luvulla Hopalong Cassidy -elokuvissa ja toisen maailmansodan aikana Roy Rogersin ja Gene Autryn aisaparina. Gabby nähtiin viisitoista kertaa yhdessä John Waynen kanssa ja Randolph Scottin kanssakin kuusi kertaa, joista Pelottomien silta jäi siis hänen viimeiseksi elokuvakseen.