Luutnantti Blueberry 21–23

Jean-Michel Charlier ja Jean Giraud tekivät viimeiset yhteiset Luutnantti Blueberry -albuminsa 1980-luvun kuluessa. Yhteistyö päättyi Charlier’n kuolemaan heinäkuussa 1989. En tiedä tarkemmin, millaisia suunnitelmia kaksikolla oli yhteistyön suhteen, mutta ainakin Blueberryn kehitys tuntuu etenevän määrätietoisesti. Aaveheimon (1982) jälkeen seurasi kolmen episodin päätös yksitoistaosaiseksi venyyneeseen tarinaan. Aaveheimo päättyi ratkaisuun, jossa Blueberry päättää vihdoin yrittää saada itselleen oikeutta. Nyt kun olen lukenut kaikki albumit ilmestymisjärjestyksessä, päähenkilön epäoikeuden mukainen kohtelu tuntuu piinaavan pitkältä. Kun vihdoin käänne parempaan tapahtuu, se tuntuu sitäkin paremmalta. Viimeinen kortti (La dernière carte, 1983) tuo mieleen Alexandre Dumas vanhemman Monte-Criston kreivin, seikkailuromaanien klassikon. Blueberry on kuin Edmond Dantès, joka yksi kerrallaan käy entisten vainoajiensa kimppuun. Viimeisessä kortissa Blueberry palaa Chichuahuaan etsimään Vigoa, joka voisi todistaa etelävaltiolaisten aarteen päätyneen Juarazin käsiin. Ongelman ratkaisua avittaa Juarezin äkillinen kuolema, joka myös suistaa Vigon asemastaan.

Seuraavaa episodia Charlier ja Giraud hautoivat kolme vuotta, ja tuloksena oli albumi Päätepiste (Le bout de la piste, 1986). Kun edellisessä albumissa värit olivat paikoin kirkkaita ja voimakkaita, Päätepisteessä Janet Galen laatima väritys on astetta hillitympi. Jos Viimeisessä kortissa Blueberry puhdistui petosepäilyistä, Päätepisteessä tartutaan Lainsuojattomassa ja Angel Facessa käsiteltyyn presidentti Grantin salamurhayritykseen, josta myös syyllisyys vieritettiin Blueberryn niskoille. Samalla Charlier vetää linjaa kauemmas sarjan historiaan, sillä kukapa muu salaliiton taustalta paljastuu kuin Kenraali Kultatukasta tuttu Allister. Albumin alussa Blueberry hankkiutuu kenraali Dodgen puheille ja saa toimitettua Meksikon-matkalta hankkimansa todisteet presidentille. Myöhemmin samassa albumissa Blueberry tunkeutuu presidentti Grantin junavaunuun ja saa tämän uskomaan syyttömyyteensä. Aiempien albumien epäuskon ja kavaluuden jälkeen tämä tuntuu melkein liiankin helpolta. Joka tapauksessa Päätepiste on erinomaisesti rakennettu tarina, ja nautin paljon Giraud’n piirrostyylistä. Tuntuu siltä, että juuri 80-luvun albumeissa hän ottaa suurempia taiteellisia vapauksia. Puhekuplat särkevät entistä useammin kuvien rajauksia, ja kuvakoot vaihtelevat luovasti. Esimerkiksi jakso, jossa Blueberry, McClure ja Red löytävät Allisterin tukikohdan, on rytmiikaltaan loistava (s. 21–26).

Päätepiste on todellakin nimensä mukaisesti päätepiste Blueberryn elämälle lainsuojattomana. Albumin lopussa on kuitenkin selvää, että Charlier ja Giraud ovat suunnitelleet vielä yhden yhteisen teoksen. Lopputuloksena oli Arizona Love (1990), jonka ilmestyessä Charlier oli jo kuollut. Kaiken kaikkiaan Arizona Love on hyvin toisenlainen aiempiin Blueberry-tarinoihin verrattuna, joten on vaikea sanoa, kuinka yksityiskohtainen Charlier’n viimeinen käsikirjoitus on ollut ja kuinka paljon siitä on itse asiassa Giraud’n käsialaa. Myös tyylilaji on toisenlainen, sillä nyt mukana on paljon huumoria. Itse asiassa Arizona Lovea voisi kutsua romanttiseksi komediaksi. Viimeisessä kortissa ja Päätepisteessä Blueberry selvitti välinsä historiansa suhteen, ja Arizona Lovessa keskustellaan pikemminkin tulevaisuudesta. Historiaan tarina liittyy siinä mielessä, että Blueberry päättää ratkaista suhteensa Chihuahua Pearliin. Hän on lukenut tämän avioitumisaikeesta Duke Stantonin kanssa ja sieppaa morsiamen suoraan alttarilta mukaansa. Tuntuu, että Charlier ja Giraud ovat tietoisia siitä, miten heidän yleisönsä on ikääntynyt yhdessä päähenkilön kanssa. Lukijoille tarjotaan ripaus erotiikkaa, joka sarjasta on tyystin puuttunut, ja myös screwball-komediamaista verbaalista ilotulitusta. Blueberryllä on selvästi romanttinen unelma. Hän on onnistunut kamppailemaan itselleen vapauden, mutta parisuhde jää lopulta vain haaveeksi. Viimeisellä sivulla Chichuahua Pearl häipyy yhdessä Stantonin kanssa kohti itää. Tällaiseen muutokseen Blueberry ei pysty. Hän jää länteen, rajaseudulle; siellä on hänen tulevaisuutensa. Viimeisen kuvan alla on teksti: ”Yksitoistaosaisen tarinajakson loppu. Mutta Blueberry jatkaa uusissa seikkailuissa!” Kun nämä sanat painettiin, Charlier oli jo haudassa. Ennen kuolemaansa Charlier sopi sarjojensa jatkosta, ja varmaankin hän oli antanut hyväksyntyänsä sille, että Giraud jatkaa yksin Blueberryn kirjoittamista ja piirtämistä. Näin tapahtuikin, ja Arizona Loven jälkeen nähtiin vielä viisi Luutnantti Blueberry -albumia.