17. heinäkuuta 2015

Egy fiúnak a fele (1924)

Pitkän tauon jälkeen palaamme unkarilaissyntyisen Géza von Bolváryn (1897–1961) elokuviin. Työsarkaa katsomisessa riittääkin, sillä Bolváryn filmografiassa on peräti 99 ohjausta. Tähän mennessä olen nähnyt vasta yhdeksän elokuvaa 1930-luvulta ja yhden 1940-luvulta. Ensimmäisen näytelmäelokuvansa hän ohjasi jo vuonna 1920, 23-vuotiaana, ja viimeisen vuonna 1958, kolme vuotta ennen kuolemaansa. Nyt sain käsiini vuonna 1924 valmistuneen melodraaman Egy fiúnak a fele, jonka voisi suomentaa Pojan puolikas. Joissakin maissa elokuvaa nähtiin myös nimellä, joka tarkoittaa äitipuolta. Suomessa elokuva ei tiettävästi ole saanut ensi-iltaa. Pitkään teosta luultiin kadonneeksi, mutta vuonna 2010 siitä löytyi 40-minuuttinen mittainen osa Kroatiasta. Näyttää siltä, että elokuvan alusta puuttuu pidempi jakso, sillä ensimmäisissä säilyneissä kuvissa ollaan keskellä toimintaa.

Egy fiúnak a fele perustuu Kálmán Mikszáthin romaaniin. Lähtötilanne on erikoislaatuinen: Gáthy Lőrincin, kroatialaisversiossa Mr. Wickfieldin (Paul Lukas), vaimo on kuollut, ja hän on mennyt uusiin naimisiin Borbála Zehernyein (Helene von Bolváry) kanssa. Perheeseen syntyy pienokainen, joka kuitenkin heti riistetään äidiltä ja toimitetaan kasvatettavaksi samaan paikkaan, jossa jo edellisestä avioliitosta syntynyt pienokainen on. Vasta viiden vuoden jälkeen lapset tulevat takaisin, jotta äitipuoli rakastaisi molempia yhtä paljon! Uskomatonta tietysti on, miten lapset voivat näyttää niin samanikäisiltä... Hienossa jaksossa veljekset sairastuvat, ja äiti noutaa poikansa helvetin porteilta takaisin elämään. Tämän jälkeen elokuvassa tapahtuu aikahyppy, joka vie ensimmäisen maailmansodan keskelle. Toinen poika kuolee rintamalla, ja Borbála saa käsiinsä dokumentit siitä, oliko kuollut poika hänen biologinen lapsensa – kunnes hän tulee toisiin ajatuksiin ja heittää asiakirjat takkatuleen. Ilmeisesti Kroatiassa säilynyt kopio oli tintattu esityskopio, ja sen pohjalta myös elokuvan väritys on ollut mahdollista ennallistaa. Harmi, ettei teos ole säilynyt täydellisenä, sillä kiinnostavaa on nuoren Géza von Bolváryn ohjaus.


Ei kommentteja: