Silmä silmästä (1948)

Lännenelokuvan Silmä silmästä (Coroner Creek, 1948) julisteessa huomio kiinnittyy oikean yläkulman outoon tapahtumaan, jossa mies makaa maassa, toinen pitää kiinni ja kolmas on selvästi tallomassa jalallaan käden päälle. Jo julisteellaan Silmä silmästä halusti viitata brutaaliin väkivaltaan ja samalla elokuvan avainkohtaukseen. En muista vähään aikaan nähneeni mitään tällaista, ainakaan 1940-luvun lopun elokuvassa. Suomessa Silmä silmästä sai ensi-iltansa joulukuussa 1948. Uudestaan se nähtiin vuonna 1959. Ikärajaksi määriteltiin K-16, minkä voin todellakin hyvin ymmärtää. Myös elokuvan suomalainen nimi kuvaa sisältöä hyvin ja nojautuu repliikkiin, jossa päähenkilö itse toteaa ottavansa ”silmän silmästä”.

Harry Joe Brownin tuottama ja Ray Enrightin ohjaama Silmä silmästä on yksi lukemattomista Randolph Scott -westerneistä. Siinä on jo esimakua myöhemmistä Budd Boetticherin ohjaamista Scott-elokuvista, ja tuntuu kuin Brown ja Scott olisivat nimenomaan etsineet ikonisen westernhahmonsa rajoja. Scott on tässä roolissaan lakonisen yksinkertainen, kuin 40-luvun lopun vastine myöhemmille Sergio Leonen graniittisille päähenkilöille. Erikoista tällä kertaa on, että Scottin esittämä sankari ei ole millään tavallan miellyttävä tai oikeudenmukainen hahmo. Päähenkilö Chris Danning on kostaja, joka on 18 kuukautta etsinyt morsiamensa surmaajaa. Olisiko tässä toisen maailmansodan päättymisen jälkeistä pessimismiä ja kyynisyyttä? Danning on kuin sotaveteraani, joka ei ole tottunut rauhanajan olosuhteisiin ja ottaa oikeuden omiin käsiinsä.

Silmä silmästä alkaa hyökkäyksellä postivaunujen kimppuun. Tehokkaasti tästä siirrytään kostajaan, joka jahtaa pitkää, vaaleahiuksista, arpinaamaista, apassien kieltä puhuvaa surmaajaa. Syylliseksi osoittautuu Coroner Creekin kaupunkiin asettunut Younger Miles (George Macready), joka toteaa: ”I’ve worked hard to get where I am... and done everything a man can do. I’ve lied, cheated and stolen. I've even killed to build this set-up I’ve got now.” Apurinaan hänellä on muun muassa Ernie Combs (Forrest Tucker), joka elokuvan taitekohdassa survoo päähenkilön sormet. Katsojat ovat varmaankin olleet vuoden 1948 tilantessa järkyttyneitä, sillä hetken kuluttua Randolph Scottin näyttelemä päähenkilö tekee saman Ernie Combsille... Lopussa Danning toki Hollywood-vaatimusten mukaan toteaa kostonkierteen järjettömyyden, mutta vain hetkeä aikaisemmin pelkkä sattuma on estänyt häntä ampumasta Younger Milesia selkään... Erikoinen western. Olisiko tämä Ray Enrightin ohjaajanuran kohokohtia?