Ringo

William Vancen legendaarista westernsarjakuvaa Ringo julkaistaan parhaillaan saksaksi kovakantisina kirjoina, joissa on kaksi albumia kerrallaan. Pohjana on Le Lombard -kustantamon vuona 2004 julkaisema L'intégrale Ringo. Ensimmäisessä osassa ovat tarinat Piste pour Santa Fe (1967) ja Le serment de Gettysburg (1968), joista edellinen on sekä Vancen piirtämä että kirjoittama. Jälkimmäisessä käsikirjoittajana on nuorena kuollut belgialainen skenaristi Jacques Acar (1937–1976). Vuonna 1935 syntynyt William Vance, oikealta nimeltään William van Cutsem, täytti viime syksynä 81 vuotta. Belgialaisen tekijän kynästä ovat lähteneet muun muassa Bruno Brazil, Bob Morane ja XIII. Vance piirsi myös kaksi albumillista Marshall Blueberry -sarjaa vuosina 1991 ja 1993. Vaikka ensimmäinen Ringo-albumi Piste pour Santa Fe näki päivänvalon vuonna 1967, sarja oli alkanut jo aiemmin Tintin-lehdessä: tarinan ensimmäinen osa ilmestyi 10. elokuuta 1965. Toinen albumi Le serment de Gettysburg oli sekin nähty jatkokertomuksena jo vuonna 1966. En tiedä tarkkaan, mitä Vance on ajatellut nimetessään sarjansa Ringoksi. Nimessä on epäilemättä ollut vahva western-klangi, sillä Villin Lännen historia tuntee lainsuojattoman nimeltä Johnny Ringo (1850–1882). Henry Kingin klassikossa Ase kädessä (The Gunfighter, 1950) oli puolestaan nähty asesankari Jimmy Ringo, ja juuri Vancen sarjakuvan ilmestymisaikaan Duccio Tessari oli ohjannut italowesternin Ringo – tappaja (Una pistola per Ringo, 1965).

Italowesternin tyyli tulee mieleen William Vancen ensimmäisistä Ringo-sivuista, jopa siinä määrin, että ensimmäisten puhekuplien sisältö on läpeensä arvattavaa. Dialogiakin on vähän spagettiwesternin tapaan. Mutta päähenkilö Ray Ringo tuo kuitenkin enemmän mieleen yhdysvaltalaisen 1950-luvun westernin, varsinkin Randolph Scottin ruumiillistamat oikeamieliset sankarit. Ringo paljastuu Wells Fargon agentiksi, jonka tehtävä on suojella posti- ja rahakuljetuksia. Piste pour Santa Fe sijoittuu vuoden 1867 Arizonaan, jossa rahakuljetusta hamuavat rikolliset usuttavat sotajalalla olevat apassit Wells Fargon kimppuun. On tunnustettava, että tämän ensimmäisen tarinan perusteella en ehkä suosittelisi Ringoa: se ei tunnu pääsevän lähellekkään Blueberryn tai Comanchen kaltaisia eurowesternklassikoita. Mutta seuraava tarina Le serment de Gettysburg muuttaa kaiken. Onneksi Vance ei jatkanut tarinansa käsikirjoittamista vaan otti mukaan Jacques Acarin. Muutos on hämmentävän voimakas, sillä kertomuksen ajallinen rakenne ja syvyys ovat toista luokkaa. ”Gettysburgin vala” sijoittuu ensimmäistä albumia edeltävään aikaan, Yhdysvaltain sisällissotaan, jossa Ringo taistelee pohjoisen joukoissa. Tarina tuo mieleen Blueberryn siinä mielessä, että päähenkilö ei ole intohimoisesti mukana politiikassa vaan jää häilymään sodan osapuolten välille. Samaan aikaan kun Gettysburgin taistelua käydään, Ringo tutustuu Morton-nimiseen etelävaltiolaiseen sotilaaseen, joka lahjoittaa kellonsa. Seuraavassa vaiheessa tarina siirtyy sodan jälkeiseen aikaan, jolloin Ringo palaa siviilityöhönsä Wells Fargon palvelukseen mutta haluaa vielä löytää ystävänsä. Le serment de Gettysburg käsittelee sisällissodan jälkeistä ahdinkoa, katkeruutta ja vääryyksiä, mutta myös oikeudenmukaisuuden mahdollisuutta. Sen puolesta Ringo on valmis taistelemaan viimeiseen asti.

Marshal Blueberry 1–3

Tänä kesänä sarjakuvien lukeminen on jäänyt vähiin. Nyt on aika jatkaa viimekesäistä projektia: luin silloin kaikki Jean-Michel Charlier’n ja Jean Giraud’n Luutnantti Blueberry -albumit, yhteensä 28 kappaletta. Lukematta jäivät silloin sarjan sivujuonteet, kolmiosainen Marshal Blueberry ja yhä ilmestyvä Blueberryn nuoruus, josta on suomennettu vain kymmenkunta. Aloitan Marshal Blueberry -trilogialla, joka alun perin syntyi vuosina 1991–2000. Blueberryn alkuperäinen käsikirjoittaja Jean-Michel Charlier oli kuollut vuonna 1989, minkä jälkeen Giraud otti harteilleen sarjan jatkamisen. Giraud käsikirjoitti kolmen albumin sarjan mutta antoi piirtämisvastuun muille. Yhteistyökumppaniksi löytyi William Vance (alk. William van Cutsem), joka tunnetaan muun muassa Bob Moranen ja Bruno Brazilin luojana.

Lopulta William Vance piirsi vain kaksi albumia, Washingtonin käskyllä (Sur ordre de Washington, 1991, suom. 2004) ja Shermanin tehtävä (Mission Sherman, 1993, suom. 2005). Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1868. Blueberry on Fort Navajossa, tukikohdassa, johon lukijat tutustuivat jo ensimmäisessä Blueberry-albumissa vuonna 1965. Blueberry on tavoittelemassa Chatoa, apassisoturia, ja onnistuu lopulta vangitsemaan tämän hierottuaan ensin rauhaa intiaanien kanssa. Jos oikein ymmärsin, Chato heittää tässä henkensä, mutta oikea Chato eli pitkän elämän ja kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1934! Tarinan roistoksi paikantuu Newman, joka on sekaantunut laittomaan asekauppaan. On pakko todeta, ettei Giraud’n käskirjoitus ole samaa luokkaa kuin hänen itse piirtämissään Blueberry-albumeissa vuosina 1995–2005. Ehkä hän on yrittänyt tehdä sarjalle charliermaista jatkoa, mihin Vancen piirrostyylikin viittaa. Shermanin tehtävässä Blueberry siirtyy lainvartijaksi Heaven-nimiseen paikkakuntaan, joka nimestään huolimatta on maanpäällinen helvetti. Asekaupan taustat alkavat valjeta, mutta perimmäiset syyt jäävät vielä hämärän peittoon.

Näyttää siltä, että Shermanin tehtävän jälkeen sarja jäi odottamaan päätösosaansa ja Vance syystä tai toisesta vetäytyi piirrostyöstä. Viimeinen albumi Verinen raja (Frontière sanglante, 2000, suom. 2006) ilmestyi vasta seitsemän vuotta Shermanin tehtävän jälkeen. Piirtäjä vaihtui Michel Rougeksi, jonka tyyli muistuttaa enemmän Giraud’n loppuvaiheen Blueberry-tyyliä. Myös värit ovat selvästi voimakkaammat: kahdessa ensimmäisessä albumissa värityksestä vastasi Petra, mutta kolmannessa värit ovat Scarlett Smulkowskin. Tarina saa päätöksensä Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla, ja intohimoinen lopetus tuo mieleen King Vidorin westernin Kaksintaistelu auringossa (Duel in the Sun, 1946). Rouge on kokenut piirtäjä, ja hänet tunnetaan myös Hermannin jälkeen Comanche-sarjan piirtäjänä, mutta minua Verinen raja ei vakuuttanut. Toivotaan, että Blueberryn nuoruudesta löytyy vielä helmiä!