12. syyskuuta 2015

Bukarest: Aika ja kulttuuri

Elämäni ensimmäinen matka Romaniaan on takana. Jo vuosien ajan on ollut tiedossa, että vuonna 2015 on Bukarestin yliopiston vuoro järjestää International Society for Cultural Historyn kongressi, ja nyt se tapahtui 7.–10. syyskuuta. Teemana oli Aika ja kulttuuri. Oma esitykseni aikamatkailun historiasta oli ensimmäisenä kongressipäivänä – onneksi, sillä koko loppuviikon kärsin vatsataudista, minkä takia en juurikaan ehtinyt maistaa romanialaisen keittiön herkkuja puhumattakaan siitä, että olisin nähnyt kaupungin nähtävyyksiä muualla kuin hotellin ja yliopiston välillä.

Jos kongressi käsitteli aikaa ja ajallisuutta, tuntuu, että Bukarest oli juuri tälle teemalle otollinen ympäristö. Kaupunkikuvassa näkyvät 1800-luvun pariisilaisvaikutteet, jotka lomittuvat yhteen sosialismin raunioiden kanssa. Pariisilaisvaikutteet vahvistuivat erityisesti vuonna 1862, jolloin Bukarestista tuli Romanian pääkaupunki ja samalla taiteilijoiden tyyssija. Kaupunkia ovat kohdelleet kaltoin myös molemmat maailmansodat sekä vuosien 1940 ja 1977 maanjäristykset. Silti tuntuu, että Nicolae Ceaușescun kädenjälki muovasti 1970- ja 1980-luvulla kaupunkia kaikken dramaattisimmin, lähes kaksikymmentä kirkkoa purettiin, samoin luostareita ja synagogia. Suurellisen Kansojen palatsin tieltä häipyi paljon vanhaa Bukarestia, jonka osa paikallisista vielä muisti, nostalgisesti.

Onnistuin tervehtymään loppuviikoksi, ja pääsin mukaan Valakian retkelle, joka alkoi raskaisen pilvien saattelemana, sateen vihmoessa. Ensimmäinen kohde oli Târgoviște, muinainen keskus, joka sijaitsee Ialomițajoen varrella. Kiipesimme kuuluisaan Chindian torniin ja kuljimme Vlad Țepeșin jalanjäljillä, mutta Târgoviște oli myös se paikka, jossa Ceaușescut teloitettiin joulukuussa 1989. Vainajien ruumiit haudattiin salaa yön pimeydessä Bukarestiin väärien nimien alle. Retki jatkui Dealun luostariin ja sieltä edelleen Snagovin luostariin, joka väittää olevansa myös Vladin viimeinen leposija – mitä sopii epäillä.