Palaako Pariisi? (1966)

René Clémentin ohjaus Palaako Pariisi? (Paris brûle-t-il?, 1966) on 173-minuuttinen spektaakkeli Pariisin kohtalosta toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Käsikirjoittajina toimivat kirjailija Gore Vidal ja nuori elokuvaohjaaja Francis Ford Coppola. Lopputulos tuo mieleen neljä vuotta aiemmin valmistuneen sotaelokuvan Atlantin valli murtuu (The Longest Day, 1962), joka kertoo Normandian maihinnoususta ja jossa on niin ikään kasapäin tähtinäyttelijöitä niin liittoutuneiden kuin akselivaltojenkin joukoissa. Palaako Pariisi? tuntuu melkein jatko-osalta Normandian tapahtumista kertoneelle teokselle. Käsikirjoituksen ideana on raottaa katsojille sekä saksalaisten että vastarintaliikkeen tavoitteita, unohtamatta lähestyvää liittoutuneiden armeijaa... Kaikki tämä tapahtuu valtavana tähtikavalkadina, jossa Yhdysvaltain joukoissa nähdään Kirk Douglas, Glenn Ford, Anthony Perkins ja Robert Stack, ranskalaisina puolestaan Jean-Paul Belmondo, Charles Boyer, Alain Delon, Yves Montand, Jean-Louis Trintignant, Simone Signoret, Daniel Gélin ja Michel Piccoli ja saksalaisina muun muassa Gert Fröbe ja Wolfgang Preiss. Fröbe nähtiin myös Atlantin vallissa. Tällä kertaa hän on kenraali Dietrich von Choltitz, joka elokuvan alussa määrätään saksalaisten joukkojen johtoon Pariisiin.

Nimi Palaako Pariisi? viittaa von Choltitziltä elokuvan lopussa tivattuun kysymykseen. Hitler määräsi tuhoamaan Pariisin ennen liittoutuneiden joukkojen saapumista. Lopussa nähdään hylätty puhelinluuri, josta kysymys kaikuu, mutta tässä tilanteessa von Choltitz on jo antautunut eikä Pariisia koskaan sytytetty tuleen. Elokuvan parasta antia on sen moniääninen kuva historiasta. Vastarintaliikkeessä on ristiriitaisia intohimoja, eivätkä saksalaisetkaan edusta yhtä kantaa tai näkemystä. Von Choltitz on kipeän tietoinen siitä, että ennen pitkää Saksa kaatuisi. Lopussa hän päättää antautua tuhoamatta Pariisia. Lähes koko elokuva on toteutettu mustavalkoisena, mikä on mahdollistanut dokumentaarisen aineiston sujuvan käytön. Vasta viimeisissä kuvissa elokuva syttyy väreihin ja katsoja näkee Pariisin sellaisena kuin se tänään on, sodan kurimuksesta säilyneenä.

Tähtiä Palaako Pariisi? marssittaa kankaalle solkenaan, mutta ehdottomasti mieleenpainuvimman suorituksen tekee Orson Welles, joka tulkitsee ruotsalaisen konsulin Raoul Nordlingin roolin. Von Choltitz ja Nordling näyttäytyvät hengenheimolaisina, sillä molemmat haluavat pelastaa rakastamansa kaupungin. Tämä jännite pitää pitkän teoksen yllättävän hyvin koossa. Viimeisissä kuvissa nähdään vapautuksen huumaa, ja kansa täyttää kadut ja talojen katot. Charles de Gaulle vilahtaa kuvassa vasta viimeisillä hetkillä. Näitä kuvia katsoessa tuntuu selvältä, että elokuva myös tukee vallitsevaa näkemystä Pariisin vapauttamisesta ja siten de Gaullen asemaa. Juuri kun elokuvaa kuvattiin Pariisin kaduilla, kansa astui vaaliuurnille äänestämään de Gaullen jatkokaudelle.