Ajojahti (1958)

Katsoimme pitkästä aikaa Henry Hathawayn erinomaisen lännenelokuvan From Hell to Texas (1958), joka sai Suomessa ensi-iltansa elokuussa 1958 nimellä Raivoisat miehet. Televisiossa se on nähty kahdesti,vuosina 1972 ja 1987, jälkimmäisellä kerralla nimellä Ajojahti. Käytän tässä televisioesityksen nimeä, kun tuo 50-luvun suomennos kuvaa alkuperäistä otsikkoa heikosti, vaikkei tietysti Ajojahtikaan ole kovin täsmällinen.

Elokuvan tarina perustuu Charles O. Locken romaaniin The Hell Bent Kid (1957), joka ilmestyi tuoreeltaan myös suomeksi nimellä Tuhoon tuomittu (Otava 1959). Tarinan alussa nähdään pakeneva nuorukainen Tod Lohman (Don Murray). Vähitellen selviää, että hän on pakenemassa kostonhimoista isää, Hunter Boydia (R. G. Armstrong), joka pitää Lohmania syypäänä poikansa kuolemaan. Tosiasiassa poika on kaatunut veitseen, mutta kukaan ei ole kiinnostunut totuudesta. Lohman ei itse hyväksy väkivaltaa, eikä hänelle tarjoudu muuta vaihtoehtoa kuin pakeneminen. Boydin perhe on patriarkaatin karikatyyri, jonka vastakuvana katsojalle myöhemmin esitellään onnellinen meksikolaisperhe.

Parasta Hathawayn elokuvassa on sen eettinen herkkyys. Lohman pohtii välillä sitä, onko hänen elämänsä niin monien uhrien arvoinen. Boydin kostonhimo johtaa väistämättä eskalaatioon, josta ei ole ulospääsyä. Toisaalta Lohman saa elokuvan aikana pyyteetöntä, vastikkeetonta apua monelta vastaantulijalta. Kiertelevä kauppamies Jeff Leffertfinger (Jay C. Flippen) ottaa hänet kyytiin turhia kyselemättä, ja Amos Bradley (Chill Wills) on valmis vaarantamaan oman ja perheensä turvallisuuden. Tätä tukea Boydin on vaikea ymmärtää: ”Wherever this man goes, somebody turns a hand to help him, and they don’t even know him. Why?” Tämän pyyteettömyyden rinnalla Boydin oma rakkaus on itsekkyyttä. Hän ei kostoa janotessaan oikeastaan ilmaise rakkautta lapsiaan kohtaan.

Ajojahti on täynnä pieniä, teemaa tukevia yksityiskohtia. Erityisen vaikuttava on kohtaus, jossa Boydin toinen poika saa surmansa ja tämän hevonen jää odottamaan haudan vierelle. Hetken kuluttus hevonen empii ja aikoo lähteä seuraamaan Lohmania, jonka on pakko ottaa ratsu mukaansa vaikka tietääkin, että se ennen pitkää paljastaisi hänet. Elokuvan alkuperäisnimi From Hell to Texas voidaan ymmärtää kovana tulkintana, jossa Teksas on helvettiäkin tukalampi. Itse tulkitsen sen kuitenkin konkreettisesti: elokuvan aikana Boyd siirtyy kuvitteellisesta maailmasta, ”helvetistä”, reaalimaailmaan, Teksasiin. Elokuva päättyy sovintoon, kun Lohman pelastaa Boydin viimeisen pojan hengen. Viimeisissä kuvissa Boyd toteaa: ”Long after we’re dead, you and me both, they’ll be telling this story, they’ll tell it in a thousand different kinds of ways. None of them will favour me. Maybe they shouldn’t. Just one thing. I like to be remembered that I gave you your life cause you saved my last son. If you grant me that, I don’t mind much going to hell for the rest of it.” Tähän Lohman vastaa: ”Yes, I’ll grant you that.”