Syntinen rakkaus (1953)

Russell Rousen ohjaama ja Clarence Greenen tuottama Varastettuja salaisuuksia (The Thief, 1952) asetti odotukset korkealle. Taidokas film noir oli visuaalisesti näyttävä ja äänimaisemaltaan poikkeuksellinen. Tähän nähden on hämmentävää, että parivaljakon seuraava teos oli puhdas trash-elokuva. Ainakin tuntuu siltä, että Rouse ja Greene eivät tyytyneet keskinkertaisiin elokuviin... Ilmeisesti Varastettuja salaisuuksia menestyi box officessa erittäin huonosti, mikä saattaa selittää sen, että seuraavassa elokuvassa taloudelliset panostukset eivät voineet olla yhtä korkealla. Syntinen rakkaus (Wicked Woman, 1953) onkin pienen budjetin film noir, jossa halpsuus näkyy miltei joka kohtauksessa.

Syntisessä rakkaudessa on klassinen rakenne siinä mielessä, että alussa päähenkilö saapuu kaupunkiin linja-autolla ja lopussa hän lähtee samalla tapaa kuin on saapunutkin. Keskiössä on valkoisiin pukeutunut blondi Billy Nash, jonka esittäjä Beverly Michaels avioitui ohjaaja Russell Rousen kanssa kaksi vuotta myöhemmin. Billy tarvitsee kipeästi työtä ja saa paikan tarjoilijana. Baarin omistajan Matt Bannisterin (Richard Egan) puoliso Dora (Evelyn Scott) on pahasti alkoholisoitunut. Billyn ja Mattin välille syntyy suhde, ja ennen pitkää he aikovat kaapata baarin rahat ja livistää yhdessä Meksikoon. Suunnitelmat kuitenkin kariutuvat, sillä Billyn naapuri Charlie Borg (Percy Helton) kuulee suunnitelmat ja kiristää Billyn suhteeseen kanssaan. Kun Matt yllättää Charlien Billyn luota, kaikki on lopussa.

Elokuvan asetelma kuulostaa kliseiseltä, eikä tarina oikein lähde lentoon ennen loppuhuipennusta. Silti Rousen ja Greenen käsikirjoituksessa on ajatusta. Elokuvan nimi Wicked Woman on tietoisen provosoiva ja tuntuu viittavat siihen, miten yhteiskunta on jo valmiiksi stigmatisoinut Billyn. Hän haaveilee elämästä Acapulcossa kaukana siitä ahdistavasta maailmasta, jonka keskelle hänet on tuomittu elämään. Billyn on itsellinen nainen, joka elokuvan alussa haluaa työpaikan. Se, että kaikki päättyy katastrofiin, ei johdu Billystä vaan miehisestä maailmasta, jonka pelinappula hän on. Loppukohtaus kertoo paljon. Kun Matt yllättää Billyn ja Charlien, hän käyttäytyy häikäilemättömän väkivaltaisesti. Tämän jälleen Billyn kontrolli petää täydellisesti.