Näytetään tekstit, joissa on tunniste tornit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tornit. Näytä kaikki tekstit

23. maaliskuuta 2008

Korkeiden paikkojen historia: Babylonin torni

Länsimaisesta mielikuvituksesta kohoaa yksi torni, jonka historia on poikkeuksellisen runsas, Babylonin torni - vanhan Raamatun käännöksen mukaan Baabelin torni. Ensimmäisen Mooseksen kirjan 11. luvun mukaan Nooan jälkeläiset rakensivat Babylonin kaupungin ja pystyttivät tornin kurkottaakseen kohti Jumalaa. Rangaistukseksi ihmisten ylimielisyydestä Jumala hajotti luomuksen ja päätti muutenkin hämmentää maan asukkaita: "Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta." (1. Moos. 11:7)

Sittemmin Babelin torni on herättänyt lukemattomia tulkintoja. Se on nähty teknologisena mestaruutena, joka sai rangaistuksensa, tai pyrkimyksenä tavoitella jumaluutta. Uuden ajan alun tutkijat saattoivat tulkinnoissaan miettiä rakennusmenetelmiä, työntekijöiden määriä ja arvella tornin korkeutta, mutta samalla heitä kiinnosti kielten sekoitus kansojen historian kaukaisena alkupisteenä. Athanasius Kircher (1601-80) päätyi pohtimaan Baabelin tornia (Turris Babel) tutkiessaan kielten alkuperää. Uteliaan jesuiitan nimi on jäänyt myös elokuvahistoriaan siksi, että hän hahmotteli teoksissaan taikalyhdyn periaatteita. Kircherin mukaan Babelin tornin rakentamiseen tarvittiin vähintään 50 000 miestä. Oli väitetty, että torni olisi ulottunut kuuhun asti, mutta tätä Kircher piti mahdottomana. Kircherin teoksesta löytyy yksi hienoimmista tornin visualisoinneista: sen piirsi saksalainen Coenraet Decker (1651-1709), joka muovasi Babelin tornista kapean ja korkean (ylhäällä vasemmalla). Tämä poikkeaa selvästi 1500-luvun alakomaalaisen kuvataiteilijan Pieter Bruegelin vanhemman (n. 1525–69) maalauksista, joissa torni oli matala ja leveä. Brueghel näki Rooman-matkallaan Colosseumin ja epäilemättä käytti kuuluisaa antiikin rauniota esikuvanaan. Deckerin tulkinnassa torni kohoaa korkeammalle, mutta antiikin esikuvat ovat selvät: kuvan alareunassa näkyy roomalaistyylinen rotunda, ja torniin johtava tie kulkee riemukaaren alitse. Decker korosti tornisa korkeutta kuvaamalla, miten se yltää pilvien tasalle. Ylimmissä kerroksissa pilvet näyttävät olevan tornin edessä. Samoin on Bruegelin kuvassa, vaikka kerroksia onkin vain muutama.

19. maaliskuuta 2008

Korkeiden paikkojen historia: Norsunluutorni

Keskustelimme keskiviikon seminaarissa pilvenpiirtäjistä, ja mieleen tulivat korkeat paikat ylipäätään. Maasta irti ponnistautumisen ja taivaiden hipomisen historia olisi selvästi antoisa aihe. Mutta, kun yliopistossa ollaan, ensimmäisenä juolahtaa mieleen norsunluutorni. Korkeat paikat eivät ole vain konkreettisia tiloja vaan moninaisesti mielikuvitusta puhuttelevia. Norsunluutornissa elävät ne, jotka vetäytyvät maailmasta ylhäiseen yksinäisyyteensä, joko omiin mietteisiinsä tai tutkaillakseen muita korkeammalta, miten asiat ovat. Tämä merkitys tosin liittyy torneihin yleensä, eikä välttämättä norsunluiseen torniin, joka korostaa yksinäisen elämän vieraantuneisuutta.

Nopean selailun jälkeen selviää, että norsunluinen torni mainitaan tiettävästi ensimmäisen kerran Vanhan testamentin Laulujen laulussa. Sen 7. luvun 5. jakeessa mies toteaa rakastetustaan: "Sinun kaulasi on kuin norsunluinen torni. Collum tuum sicut turris eburnea." Yleisen tulkinnan mukaan norsunluun tehtävä on kuvata lemmityn kaulan valkeaa ihoa. Kenties viittaus torniin antaa vertaukselle ylvään lisän, puhumattakaan siitä, että norsunluussa on ylellinen vivahdus. Jos Laulujen laulun kohtaa lukee pidemmälle, huomaa sen sisältävän muitakin "korkeita paikkoja". Rakastetun nenä on "ylväs kuin Libanonin torni, joka tähystää kohti Damaskosta" ja pää kohoaa "kuin Karmel". Korkeus kuvaa rakastetun jaloutta, ehkä myös hänen ylimaallisuuttaan, erityisyyttään. Ehkä hän on lähempänä jumaluutta yltäessään Karmel-vuoren korkeuksiin.

Tuhansia vuosia myöhemmin ranskalainen Charles-Augustin Sainte-Beuve kuvasi teoksessaan Les Consolations (1830) runoilija Alfred de Vignyä toteamalla: "(...) et Vigny, plus secret, comme en sa tour d'ivoire, avant midi, rentrait." Vigny oli vetäytynyt norsunluiseen torniin, erilleen maailmasta. Tässä metaforassa norsunluun ylellisyys kohtaa maailmasta kieltäytymisen. Vignyllä oli varaa, ja mahdollisuus, siirtyä maallisten ristiriitojen yläpuolelle. Epäilemättä torniin oli vetäydytty ennenkin, mutta Sainte-Beuve käytti norsunluuta, kulutuskulttuurin luksustuotetta, vieraantuneisuuden korostamiseksi.