Tanska 1: Legoland eilen ja tänään

Pitkään suuniteltu matka Legolandiin toteutui 30.6.–2.7.2014. Majoituimme Hotel Legolandiin, josta oli suora pääsy teemapuistoon. Lapsille paikka on täydellinen siinä mielessä, että siellä on kaikkea mahdollista, itsetekemistä ja toisten luomuksien katselemista, näyttäviä rakennelmia ja vuoristoratoja, vesisotaa ja viidakkoseikkailuja, juna-ajelua ja venematkoja. Aikuisille suunnattuja ovat ennen kaikkea minilandit, jotka on pääosin rakennettu jo alkuperäiseen vuonna 1968 avattuun Legolandiin. Mieleen jäävät Düsseldorf, Mosel ja Reinin varren näkymät.

Hotel Legolandin vieressä moderneinta legoperinnettä edustavat Tähtien sota -elokuvien installaatiot, joissa nähdään kohtauksia tutuista tarinoista. Ne ovat nykyinen vastine minilandeille, ja jälkeenpäin tuntuu, että niihin ei ole voitu enää panostaa yhtä paljon kuin vanhempiin luomuksiin. Esimerkiksi Neuschwansteinin linnan replika on tehty yli 230 000 palasta. Kannattaisiko jatkossa toteuttaa yhtä huikeita näkymiä niistä fantasiamaailmoista, joita Lego on viime vuosikymmenet uusintanut? Olisi kiinnostavaa tutkia tarkemmin, miten legouniversumi on muuttunut 46 vuoden kuluessa. Millaisia todellisia ja kuviteltuja maisemia ja kohteita se nostaa ja on nostanut esiin?

Legoaiheinen teemapuisto syntyi Billundiin 1960-luvun lopulla osin siksi, ettei tehdas enää pystynyt ottamaan vastaan kaikkia kiinnostuneita vierailijoita. Vuonna 1955 perustettu Disneyland antoi epäilemättä inspiraatiota, mutta tärkein kimmoke tuli Haagissa sijaitsevasta Madurodamista, joka oli avattu vuonna 1952. Madurodamin ajatuksena oli esittää toisen maailmansodan hävityksen jälkeen pienoismalleja hollantilaisista rakennuksista siten, että miniatyyrikaupunki toimisi samalla huvipuistona. Legolandin synnyttämisessä avainhahmoja olivat suunnittelijat Dagny Holm (kuvassa) ja Arnold Boutroup. Heidän johdollaan syntyi pienoismaailma, joka yhä edelleen välittää kuvaa siitä kulttuuripiiristä, jota lego 1960-luvulla kosketti: tanskalaisten maisemien lisäksi nähdään useita norjalaisia näkymiä mutta myös Ruotsia, Hollantia ja Saksaa. Pittoreskit asetelmat kuvaavat rakennettua maisemaa, ihmiskäden jälkiä, taloja, kartanoita ja linnoja, teitä, puistokäytäviä ja laidunmaita, mutta mukana on myös teollisen kulttuurin ylistyksiä: patoja, kanavia, satamia, meijereitä, lentokenttiä, rautateitä...

Nykyisessä Legolandissa on vaikea arvioida, miltä aikakausilta eri kerrostumat ovat peräisin. Ainakin tuntuu, että Legolandin fauna on muuttunut. Oheinen kuva on vuodelta 1968, ja siinä kirahvit ja pingiinit näyttävät suhteellisen jäykiltä, poseerausasennoissa kuvattuina. Nykyään Legolandissa on pieni safarirata, jossa viidakon eläimet nähdään pensaiden ja puiden kätköissä, ja leijonat, sarvikuonot ja muut villieläimet on kuvattu niin luonnonmukaisina kuin legopalikoilla ylipäätään on mahdollista. Sen vastinparina on eräänlainen ”kulttuuriperintösafari”, jossa venematkan aikana voi nähdä muun muassa Abu Simbelin temppelin, Vapaudenpatsaan, Capitoliumin, Akropoliin ja tarkemmin määrittelemättömän moskeijan.

Alkuperäisessä Legolandissa vuonna 1968 oli Minilandin lisäksi lasten autokoulu, legojuna, nukketeatteri, Fort Legoredon lännenkaupunki, vanhojen nukkien kokoelma sekä alue legopalikoilla rakentamista varten. Nyt puiston pinta-ala on moninkertaistunut, ja alueelta löytyy kauhujen talo, merirosvojen valtakunta, jäätikkoalue, seikkailurata ja monta muuta kohdetta. Fort Legoredossa mieleen jäävät taiteilija Bjørn Richterin 1970-luvun alussa suunnittelemat monumentit, 1,4 miljoonasta legopalasta koostuva Mount Rushmore ja 1,75 miljoonaa palikkaa käsittävä Istuvan Härän patsas.