29. kesäkuuta 2014

Swing it, fröken! (1956)

Stig Olinin käsikirjoittama ja ohjaama  Swing it, fröken! (1956) on viittaus Schamyl Baumanin elokuvaan Swing it, magistern (1940), joka sijoittui koulumaailmaan ja jossa vain 16-vuotias Alice Babs (1924–2014) esiintyi ensimmäisessä isommassa elokuvaroolissaan. Swing it, fröken! (1956) on puolestaan Alice Babsin viimeisiä valkokangasrooleja: tällä kertaa hän ei ole musiikin hurmaama oppilas vaan englannin kielen opettaja Alice Lind, joka saapuu konservatiiviseen kouluun ja tuo tuulahduksen swing-musiikin edustamaa toleranssia. Alku on klassinen: kapsäkkiään kantava Alice saapuu koulun pihalle, potkaisee poikien leikeistä hairahtunutta jalkapalloa ja kerää oppilaiden kummastuneita katseita. Eipä aikaakaan, kun opettajainhuoneessa tutustutaan rehtori Alma Stålbergiin (Hjördis Pettersson) ja varsinkin ankaraan saksanopettajaan Robert Roosiin (Ingvar Kjellson). Alice majoittuu rouva Nilssonin (Sif Ruud) kotiin. Nilssonin poika Sigge (Lasse Sarri) nauttii enemmän trumpetin soitosta kuin läksyjen pänttäämisestä, ja tästä valitettavasta tosiasiasta draama käynnistyy...

Swing it, fröken! sivuaa ajankohtaista nuoriso-ongelmaa ja rakentaa lopulta siltaa sukupolvien välille. Ankaran saksanopettajan ja liberaalin englanninopettajan vastakkainasettelun voi tulkita viittaukseksi muuttuneisiin historiallisiin olosuhteisiin, ja varsinkin Alicen moderni tapa opettaa englantia laulamalla herättää ärtymystä muissa opettajissa. Ennen pitkää vastakkainasettelu osoittautuu kuitenkin näennäiseksi. Tiukan Robertin sisältä paljastuu hauras, yksinäinen leskimies, ja Alicen ja Robertin orastava rakkaus merkitsee lopulta yhteiskunnallista sovintoa. Samaan aikaan Sigge innostuu koulutyöstä, joka alkaa sujua jazzin soiton rinnalla. Swing it, fröken! sisältää kosolti Alice Babsin loistavia lauluesityksiä. Erityisen hieno on Spagettivisan, jonka aikana Alice ja Robertin poika Lasse (Sven Almgren) keittävät eksoottista italialaista einestä. Tämän perusteella aika pitkiä olivat myynnissä olevat spagetit 1950-luvun Ruotsissa.



Ei kommentteja: