Aloitin Jacques Martinin käsikirjoittaman ja Jean Pleyersin piirtämän
Jhen-sarjakuvan lukemisen
jo yli kolme vuotta sitten, mutta vasta nyt pääsin jatkamaan.
Alixistaan tunnettu Jacques Martin (1921–2010) oli ällistyttävän tuottelias paitsi piirtäjänä myös käsikirjoittajana. Häneltä kirposi tarinoita niin vuolaasti, ettei hänellä ollut mahdollisuutta kaikkea itse piirtää.
Jhen on pääasiassa 1400-luvun Ranskaan sijoittuva seikkailu, jota on usein kuvattu
Alixin keskiaikaiseksi vastineeksi. Mielestäni tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa siinä mielessä, että Jean d'Arcin muisto ja Ritari Siniparran, Gilles de Rais'n, mysteeri tuovat erillisiin episodeihin kiehtovaa yhteyttä. Luin sarjan viisi ensimmäistä albumia saksaksi. Alunperin
Tintin-lehdessä ilmestyneet seikkailut
L'Or de la mort, Jehanne de France, Les Écorcheurs, Barbe-bleue ja
La Cathédrale julkaistiin albumimuodossa vuosina 1984–85. Kokonaisuus oli loistava, mutta sen jälkeen saksantaminen päättyi – ehkäpä syystä, sillä kuudennesta tarinasta lähtien historiallinen visio ei ole enää yhtä vakuuttava. Albumit 6–9 on saatavilla alkukielisinä, ja yhdeksännen kertomuksen jälkeen Martin lopetti käsikirjoittamisen. Jhen ilmestyy kyllä vieläkin. Käsikirjoitustyötä jatkoi Hugues Payen.
Sarjan kuudes osa
Le Lys et l'ogre (1986) alkaa yleiskuvalla Orléansista. Gilles de Rais on joukkoineen saapunut kaupungin muurille, ja lyhyt takautuma nostaa mieleen Jeanne d'Arcin, jonka johdolla ranskalaiset valtasivat kaupungin takaisin englantilaisilta. Orléansissa on sattumalta myös Gillesin vanha tuttu Jhen, jota ruhtinas pyytää suunnittelemaan näyttämön, jotta Loiren rannalla voitaisiin esittää Jeanne d'Arcin muistoa kunnioittava mysteerinäytelmä. Gilles de Rais mainitsee Jacques Milet'n tekstin. Tämä viittaa näytelmään
Le Mystère du siége d'Orléans, joka oli suurella todennäköisyydellä juuri Milet'n kirjoittama ja joka esitettiin neljä vuotta Jeanne d'Arcin kuoleman jälkeen, vuonna 1435. Teoksen ensimmäinen säilynyt versio on vuodelta 1450. Teatteriesityksen suunnittelun ja toteutuksen ympärille punoutuu tarina, johon kytkeytyy Gilles de Raisin yhä ilmeisemmäksi käyvä brutaalisuus, mutta tarinassa on muitakin hirviöitä: kuningas Kaarle VII kuvataan inhorealistisesti ja kruununprinssi Louis, vai pitäisikö sanoa Ludvig, melkein vielä tylymmin.
L'Alchimiste (1989) laajentaa
Jhen-sarjan maantieteellistä profiilia siinä mielessä, että Alpeilla käynnistyvä seikkailu päätyy lopulta kultaiseen Firenzeen. Tarina käynnistyy, kun Jhen on majoittumassa korkealla vuoristossa sijaitsevaan luostariin. Hän on matkalla Firenzeen etsimään taiteilijaa, joka voisi koristaa Gilles de Rais'n linnoituksen. Kun aiemmissa albumeissa kertomuksella on selkeät historialliset kytkennät, nyt juoni punoutuu väljemmin siihen, mitä lukija tietää, tai arvelee tietävänsä, keskiajan ja renessanssin taitteesta. Luostarissa elää taiteellisesti lahjakas nuorukainen Rafael (yllättävä nimivalinta!), jota tiukkapipoinen apotti Palefroid kohtelee kaltoin. Jhen vie Rafaelin mukanaan, mutta ankara apotti ei anna periksi. Tässä tarinassa Jhen on alixmaisimmillaan: Pleyersin piirrostyyli on kaikissa albumeissa pikkutarkkaa ja muistuttaa Martinin tyyliä, mutta myös tarina tuo mieleen Alixin. Jos roomalaisella vastineella oli apunaan nuorukainen, Enok, myös tässä kuvataan nuorten miesten välisiä ruhteita, melkein homoeroottisesti. Tarinan lopussa tosin Jhenin heteroseksuaalisuus tuodaan poikkeuksellisen vahvasti esiin, aiempiin albumeihin verrattuna. Onnistunutta albumissa on Firenzen kuvaus: Fiesolesta avautuva klassinen näkymä on hienosti piirretty. Vähiten onnistunutta on mielestäni alkemistin hahmo, joka viittaa Girolamo Savonarolan kohtaloon.
Le Secret des templiers (1990) valmistui heti
L'Alchimiste-albumin jälkeen, ja niitä yhdistää kiinnostus alkemiaa kohtaan. Tosin
Le Secret des templiers -tarinan ydin on temppeliherrojen tarunomaisessa arteessa, kullan löytämisessä enemmän kuin sen tuottamisessa. Draama käynnistyy Saint-Royen metsän laidalla olevassa erakkomajassa, johon kolme pyhiinvaeltajaksi naamioitunutta ryöväriä tunkeutuu. He ovat saaneet vihiä tarinasta, jonka mukaan maan alla, onkalossa, sijaitsisi temppeliherrojen kätketty aarre. Jhen karkottaa muukalaiset läheisen luostarin tuella ja alkaa itse tutkia paikkaa. Tarinaan punoutuu kaksi aihetta edellisistä albumeista,
Le Lys et l'ogre -tarinasta tuttu kruununprinssi Louis tupsahtaa paikalle etsimään poliittista tukea. Samaan aikaan Gilles de Rais'n seurapiirissä
L'Alchimistesta tuttu alkemisti pyrkii valmistamaan kultaa. Neljä sivua pitkässä takautumassa kerrotaan temppeliherrojen tarina, kuin oppituntina lukijalle, ja mukana on myös legendaarinen Jacques de Molayn teloitus Pariisissa. Martin ja Pleyers kuvaavat myös, mitä temppeliherrojen viimeisen suurmestarin kirous saa aikaan... Klassisen seikkailutarinan tapaan temppeliherrojen aarre jää saavuttamattomiin. Ihmeellinen mekanismi tuhoaa luolaston, kun turmeltuneet sielut yrittävät tyydyttää rahanhimoaan. Muuten: Alixista poiketen Jhenillä on myös romansseja. Jo aiemmissa tarinoissa Jhen oli tutustunut Saint-Royessa asustavaan Mariaan.
Le Secret des templiers -albumin viimeisessä kuvassa Jhen on napannut Mariansa hevosen selkään ja lähtee puolisonsa kanssa kohti uusia seikkailuja...
L'Archange (2000) oli viimeinen Jacques Martinin käsikirjoittama Jhen-albumi, joka ilmestyi kymmenen vuotta
Le Secret des templiers-tarinan jälkeen. Alixmaisuus alkaa korostua siinä mielessä, että päähenkilön maantieteellinen liikkumatila kasvaa albumi albumilta. Nyt Jhen on saanut kutsun Englantiin ja on tarinan alussa saapumassa Lontooseen. Matkan taustana on tosiasia, että Jhen Roque on kunnostautunut kirkkoarkkitehtina.
Sarjan viides albumin La cathedrale (Die Kathedrale, 1985) kuvasi Strasbourgin katedraalin viimeistelyä 1430-luvulla. Nyt Hallsburyn arkkipiispa on kutsunut Jhenin Englantiin saattamaan sikäläisen kirkon rakennustyöt päätökseen. Albumin nimi viittaa kultaiseen arkkienkeliin, jonka on määrä kohota uuden katedraalin torniin. Mutta kohta siellä keikkuukin paholainen. Myös tässä tarinassa on myös historiallisia henkilöitä, kuten Englannin nuori kuninkas Henrik VI, mutta muutoin
L'Archange ei enää sitoudu siihen historialliseen juureen, josta sarja alun perin on kummunnut.
Kokonaisuutena Jhen-albumit 6–9 ovat kiinnostavaa jatketta sarjan alulle. Parhaiten toimii
Le Lys et l'ogre, mutta myöhemmissa albumeissa Jacques Martinille tyypilliset tilanteet ja juoniratkaisut alkavat toistua. Tuntuu, että Jean Pleyerskin oli parhaimmassa vedossaan1980-luvun teoksissa. Nyt pitäisi tutustua siihen, miten sarja jatkui muiden kirjoittajien alaisuudessa. Viimeisin
Draculea ilmestyi vuonna 2013, ja jo nimestä voi päätellä, minne seikkailu sijoittuu... Lopuksi: Jhen on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kuvaus 1400-luvun Euroopasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti