Retki Tanskassa jatkui Legolandin jälkeen vähän pohjoisempana Keski-Jyllannissa. Otimme tukikohtaksi Silkeborgin, jonne majoituimme kolmeksi yöksi. Jos olen oikein ymmärtänyt, Silkeborgia ei enää voi kutsua kaupungiksi, sillä vuonna 2010 Tanskassa luovuttiin koko kaupunki-käsitteestä... Taajamassa asuu runsaat 40 000 asukasta. Ensimmäisen yön jälkeen suuntasimme Aarhusiin, jonka tuomiokirkossa on vaikuttavia seinämaalauksia 1400-luvun lopulta ja 1500-luvun alusta. Mieleen jäävät paholainen, joka viimeisellä tuomiolla yrittää väenväkisin saada vaakakupin painumaan maata kohti, enkeleiden kidutuksen keskeltä taivaaseen pelastamat sielut, korkealla holvia koristavat yksisarviset ja tietysti Pyhä Yrjö, joka on tekemässä selvää jälkeä lohikäärmeestä.
Vietimme suurimman osan päivästä laajassa ulkoilmamuseossa Den Gamle By, johon on koottu rakennuksia 1700-luvulta 1970-luvulle. Vanhemmat osat toivat mieleen Käsityöläismuseon, mutta uudella puolella attraktiona olivat henkilökohtaisen muistiin piirissä olevat tilat, muun muassa lääkärin vastaanottohuone ja asunto 1970-luvulta. Erityisen hauska oli radio- ja tv-liike, jossa uusimpien mallien lisäksi oli levysoittimien, LP-levyjen ja C-kasettien valikoima. Paikalla oli myyjä siniseen takkiin sonnustautuneena, ja näyteikkuna lupasi viimeisimmät hifi-laitteet osamaksulla.
Den Gamle By sisältää myös lelumuseon, jossa on laaja kokoelma 1800- ja 1900-lukujen lastenkamarien ihmeellisyyksiä. Erityisen hieno vitriini esitteli 1800-luvun pienoishöyrykoneita ja muita teknisia leluja. Pienoisrautatien historiaa oli esillä ensimmäisistä 1800-luvun malleista lähtien. Katsoin ohimennen yksityiskohtaisempia luetteloja, ja näytti siltä, että monet tekniset lelut, höyrykoneista ilmalaivoihin, olivat saksalaista perua. Nukkekodeista kiinnostavin oli vuodelta 1855: se oli kuin pienoiskuva aikakauden säätyläiskodista.
Viimeinen matkapäivä taittui päinvastaiseen suuntaan, Länsi-Jyllantiin ja sen hiekkadyyneille. Hvide Sanden kohdalla on lahti, josta on väylä merelle vain kapean salmen kautta. Pohjoisen ja etelän suunnalta kurottautuvat kannakset kohtaavat Hvide Sandessa, ja molempien kannasten rannat ovat puuterimaisen, valkean hiekan peitossa. Hvide Sanden hohtavilla rannoilla olisi voinut istua päiväkaupalla tyrskyjä katsellen. Ennen kotimatkaa kiipesimme vielä Lyngvigin majakkaan, joka rakennettiin vuonna 1906 surullisen haaksirikon jälkeen.
5. heinäkuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti