Salaisia voimia (1938)

Anatole Litvakin elokuvien katsominen ei ole aivan edennyt kronologisessa järjestyksessä, sillä vasta nyt pääsin rikoselokuvaan Salaisia voimia (The Amazing Dr. Clitterhouse, 1938). Pohjana oli Barré Lyndonin näytelmä, johon käsikirjoituksen tekivät John Wexley ja John Huston. Salaisia voimia oli Litvakin kolmas Hollywood-ohjaus, toinen työ Warner-yhtiölle ja valmistui heti Tovarichin (1937) jälkeen. Seuraavana oli vuorossa Rakkauden harhateillä (The Sisters, 1938). Muutamassa vuodessa Warnerin tulokas ehti osoittaa taitonsa komedian, rikoselokuvan ja melodraaman alalla. Vahvasti komediallinen on myös Salaisia voimia, jota voisi luonnehtia rikoskomediaksi. Se ammentaa toisaalta gangsterielokuvan perinteestä, mutta samalla se kommentoi humoristisesti modernia tiedettä ja tieteellistä maailmankuvaa. Pidän erityisesti elokuvan alusta, jossa on sävähdys Litvakin eurooppalaista perintöä, kuin muistuma siitä ilmavuudesta, jota löytyy hänen raskalaisista ohjauksistaan. Ensimmäisissä kuvissa vietetään seurapiirijuhlia. Yhtäkkiä kamera etääntyy ikkunasta talon ulkopuolelle ja kohoaa toiseen kerrokseen, johon murtovarkaat ovat juuri tunkeutumassa. Katsoja pääsee heti draaman ytimeen. Varkaiden janoamien jalokivien kimpussa on sivistyneen oloinen herra, joka paljastuu myöhemmin tohtori Clitterhouseksi (Edward G. Robinson). Ikkunalla vilahtaa myös Rocks (Humphrey Bogart), joka ehtii kuitenkin paeta. Clitterhouse palaa alakertaan, jonne kamera siirtyy jouhevasti. Kun rikos paljastuu, pahaa-aavistamaton ryöväri jää poliisin haaviin samalla, kun Clitterhouse astelee ulos muina miehinä jalokivet mukanaan. Litvak aloittaa tarinan todella terävästi, ja samalla talosta tulee elokuvan perusasetelman kuvastaja. Järjestäytynyt yhteiskunta ja rikollisuus ovat kuin yö ja päivä, mutta silti äärettömän lähellä toisiaan.

Clitterhouse on arvostettu lääkäri ja tiedemies, joka tuntuu olevan kaikkien epäilysten ulkopuolella. Samalla hän on tyypiliinen elokuvien tiedemies, joka koettelee tieteen rajoja. Clitterhousea kiinnostaa rikollisuus lääketieteelliseltä kannalta, ja hän on päätynyt tekemään itse sarjan jalokiviryöstöjä voidakseen tarkkailla omia fysiologisia ja psyykkisiä reaktioitaan. Hän kirjaa verenpaineensa ja veriarvonsa tarkasti muistiin, suureen kirjaan, jonka perusteella hän aikoo julkaista vallankumouksellisen tutkimuksensa. Ennen pitkää Clitterhouse ajautuu kuitenkin yhä syvemmälle rikollisuuden vyyhtiin, päätyy liigan johtajaksi ja ajautuu lopulta konfliktiin Rocksin kanssa. Bogart on vakuuttava, kuten aina, ja Robinson sopii Clitterhousen kaksinaamaiseen, monitahoiseen rooliin loistavasti.

Salaisia voimia ironisoi Clitterhousen yli-ihmisajattelua, eikä päähenkilö voi päätyä muualle kuin umpikujaan. Erityisen hieno on kohtaus, jossa Rocks ymmärtää Clitterhousen tavoitteet. Hänelle tohtorin havaintopäiväkirja on todistusaineistoa, joka voi johtaa kuritushuoneeseen. Clitterhouse puolustaa tieteensä eettisyyttä toteamalla, että henkilöiden nimet on tarkoitus korvata aakkosilla X, Y, Z ja niin edelleen... Vielä hulvattomampi, ja samalla hämmentävä, on lopun oikeudenkäyntikohtaus, jossa oikeuslaitoskin menettää käsityksensä siitä, milloin ihminen on syyntakeeton ja milloin vastuullinen.