Häväisty (1964)

Martin Rittin ohjaus Häväisty (The Outrage, 1964) on kunnianosoitus Akira Kurosawan klassikolle Rashomon – paholaisen portti (Rashômon, 1950), joka kuvaa raiskauksen ja murhan neljästä eri näkökulmasta. Hollywoodissa ideaa monista totuuksista oli hyödyntänyt jo George Cukorin Tytöt (Les Girls, 1957), mutta Martin Rittin teos perustuu suoraan Kurosawan elokuvan käsikirjoitukseen. Tulkintojen väliin mahtuu tosin Fay ja Michael Kaninin toteuttama näyttämöversio, jossa Claire Bloom oli esittänyt Nina Wakefieldin roolin. Bloom oli itseoikeutettu Nina myös Martin Rittin elokuvaversioon, johon Michael Kanin teki käsikirjoituksen. Alkuperäisessä Kurosawan elokuvassa kolme miestä on kerääntynyt temppeliin sadetta pitämään. Puunhakkaaja alkaa kertoa löytämästään ruumiista ja poliisiaseman kuulusteluista. Tämän jälkeen kiotolainen roisto Tajômaru (Toshirô Mifune) tilittää oman versionsa, samoin roiston uhreiksi joutunut pariskunta. Aviomies on murhattu, mutta hänen kommenttinsa kuullaan meedion välityksellä.

Martin Rittin tulkinnassa kehyskertomukseen osallistuu kolme miestä, saarnaaja (William Shatner), köyhä kullankaivaja (Howard Da Silva) ja ikääntynyt huijari (Edward G. Robinson), jotka kohtaavat juna-asemalla. Ulkona salamoi, ja James Wong Howen kuvaus rakentaa painajaismaisen näkymän sateen vihmomasta erämaasta. Takana on oikeudenkäynti, johon sekä saarnaaja että kullankaivaja ovat osallistuneet. Saarnaaja on pettynyt ihmiseen, pikkukaupungin ahtaaseen ilmapiiriin, mutta samalla tuntuu, että kaupunki on muutoinkin rappion vallassa. Suuruuden ajat ovat takana. Oikeudenkäynnissä on kuultu meksikolaista bandiittia Juan Carrascoa (Paul Newman), joka avoimesti kertoo raiskanneensa Ninan ja surmanneensa tämän miehen, konfederaation everstin (Laurence Harvey). Juan antaa ymmärtää, että everstin kuolema tapahtui rehellisessä kaksinkamppailussa. Ninan kertomuksessa Juan on ympäripäissään, ja Nina pitää itseään miehensä surmaajana. Kolmantena kuullaan kuolleen aviomiehen näkökulma, jonka välittää vanha intiaanitietäjä (Paul Fix). Tällä kertaa aviomiehen kuolema on itsemurha, harakiri. Takautumarakenne seuraa pääpiirteissään Kurosawan elokuvaa, ja jokaisessa tarinassa kertoja rakentaa omaa minuuttaan, oman totuutensa kautta. Tosin tämä abstrakti identiteettityö ei ole yhtä vahvasti esillä kuin Kurosawalla.

Häväistyn heikoin lenkki on viimeinen todistajalausunto, jonka tarjoaa köyhä kullankaivaja. Jakso on aavistuksen verran liian pitkä ja tuntuu aluksi parodiselta kuvatessaan sitä tapaa, jolla Nina manipuloi molempia miehiä. Tässä versiossa aviomies kompastuu puukkoon ja päättää päivänsä vahingossa, kunniattomasti. Silti viimeinen kertomus palvelee olennaista tarkoitusta. Kaikissa puheenvuoroissa huomio kiinnittyy naisen asemaan, jota valotetaan monesta näkökulmasta. Erityisesti painottuu se, ettei Juan edes huomaa Ninan hyväksikäyttöä, sillä hänen tarinansa kulminoituu aviomiehen kanssa kamppailuun. Claire Bloom on erinomainen tulkitsessaan Ninan tunneskaalaa. Myös Paul Newman on hämmästyttävän uskottava bandiitti. Albert Salmi (ei sukua) nähdään pienessä roolissa sheriffinä.