Taxi n:o 13 (1954)

Jos, ja kun, taksielokuvien historiaa kirjoitetaan, Börje Larssonin ohjaama Taxi n:o 13 (Taxi 13, 1954) kuuluu ehdottomasti kaanoniin. Se on ruotsalainen vastine toisen maailmansodan jälkeisille puolidokumentaarisille rikoselokuville. Siinä on kosolti film noir -elementtejä, mutta toisaalta elokuva muistuttaa Edvin Laineen Yhden yön hintaa (1952), jossa kuvataan Helsingin poliisin arkipäivää. Taxi n:o 13 on elokuva Tukholman vuokra-autoilijoista. Keskiössä ei kuitenkaan ole vain rikos, sillä taksiautoilijat joutuvat ratkomaan kaikenlaisia inhimillisiä ongelmia. Elokuva perustuu Larssonin omaan alkuperäiskäsikirjoitukseen, mutta ei liene yhteensattuma, että samanniminen elokuva valmistui jo vuoden 1928 Yhdysvalloissa. Mashall Neilanin elokuva Vuokra-auto n:o 13 (Taxi 13) nähtiin myös Suomessa vuonna 1929.

Vuokra-autoilija Johan Almin (Elof Ahrle) johdolla katsoja näkee elämän ääripäät, arkielämän ilot ja murheet, rakastavaisten tuskan ja rikollisten juonittelut. Loppukohtauksessa taksinkuljettajien solidaarisuus nousee esiin, kun Johan saa kymmenet taksit avustamaan, että rikollinen jää kiinni satamassa, nykyisen Siljaterminaalin läheisyydessä. Taxi n:o 13 on kiinnostava paikkojensa tähden. Katsoja kiertää pitkin Tukholman katuja, päärautatieasemalta Sveavägenille, Ropstenista Värtaniin, Brommasta Valhallavägenille.