The Day After Tomorrow (2004)

En nähtävästi ole blockbuster-ihminen, koska vasta nyt kirjoitan Roland Emmerichin elokuvasta. Vuonna 2004 valmistunut dystopia The Day After Tomorrow esitettiin eilen televisiossa jo seitsemännen kerran. Emmerich on haastatteluissa todennut pitävänsä globaalia ilmastonmuutosta itselleen tärkeänä mielipidevaikuttamisen teemana. Tätä vaikutustyötä hän on tehnyt Suomessakin, sillä ensi-iltavuonna elokuvasta tuotiin maahan peräti 52 kopiota. Se on huikea määrä. Stuttgartilaissyntyinen Roland Emmerich on vuollut kultaa jo usean kassamagneetin voimin. Tuntuu, että hänen elokuvissaan Hollywood on patrioottisimmillaan. Ajatellaanpa vaikka elokuvia Independence Day: Maailmojen sota (Independence Day, 1996) tai Patriot (The Patriot, 2000). Ei ihme, että The Day After Tomorrow alkaa tähtilipun liehunnalla.

The Day After Tomorrow kiinnostaa ennen kaikkea visualisointiensa vuoksi. Tieteisfiktion oikeuksiin kuuluu toteutumattoman kuvittelu ja mahdollisilla tulevaisuuksilla leikittely. Elokuva perustuu ajatukseen näyttää hitaan muutoksen tulevaisuusskenaario pikakelauksella. Miksikä ei? Fiktio voi kuvata tapahtumia nopeutetusti, mahdottomiakin. Hidasta muutosta olisi vaikeampaa dramatisoida. Roland Emmerichin elokuvissa on usein näyttäviä efektejä, ja tässäkin työtunteja on käytetty säästelemättä Los Angelesia tuhoavien hurrikaanien ja New Yorkia kohtaavan tsunamin kuvittelemiseen. Pidin näistä jaksoista eniten, vaikka totaalisen tuhon näkymät alkavatkin olla jo arkitodellisuutta. Mukana on myös ironiaa, jos elokuvan haluaa niin tulkita. Los Angelesin tuhon kuvauksessa huomio kiinnittyy siihen tapaan, jolla media välittää katastrofia vastaanottimien ääreen kerääntyneelle kansakunnalle. Uutisankkurin on pakko ”todistaa” mullistuksen tuhoista viimeiseen asti, kunnes hurrikaanin heittämä talo pyyhkäisee toimittajan mennessään. Kokonaisen kirjan voisi kirjoittaa Vapaudenpatsaan kulttuurisista representaatioista.  Ranskalaisten 1800-luvun lopulla lahjoittama patsas La liberté éclairant le monde on monessa tarinassa ollut tuhon äärimmäinen näyttämö. Soihdun vajoaminen valtameren aaltoihin merkitsee pimeyden aikakauden alkua. Tieteiselokuvassa patsasta hyödynsi jo Franklin J. Schaffnerin Apinoiden planeetta (Planet of the Apes, 1968) ja sittemmin patsas on komeillut muun muassa Matt Reevesin Cloverfieldin (2008) julisteessa, päättömänä torsona. Oman kontribuutionsa ovat antaneet ranskalaiset: Pierre Christinin ja Jean-Claude Mézièresin sarjakuva-albumissa Liikkuvien vetten kaupunki (La cité des eaux mouvantes, 1968) Vapaudenpatsas ottaa ensimmäisenä vastaan valtamereltä kaatuvan hyökyaallon.

Roland Emmerichin elokuvissa globaalin kriisin keskellä päähenkilöt taistelevat ennen muuta perheidensä puolesta. Tällä kertaa tutkija Jack Hall (Dennis Quaid) hiihtää lumen hautaamaan New Yorkiin pelastamaan poikansa Samin (Jake Gyllenhaal). Samalla paljastuu, että muitakin selviytyjiä on. Sam on ystävineen jäänyt loukkoon New York Public Libraryyn, ja hädän keskellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pystyttää kirjarovio. Sivistyksen tuotteet pitävät ryhmän hengissä, kun pakkanen kolkuttelee ovelle. Kokoelmissa on myös Gutenbergin Raamattu, joka nostetaan esille arvokkaana, tuleville polville siirrettävänä kulttuuripääomana. Melkein kaikki muu saa palaa poroksi. No, katsoja onneksi tietää, että arvokkaita kirjoja on muuallakin maailmassa, joten sivistys on pelastettu. The Day After Tomorrow esittää spekulaatioita myös maailmanjärjestyksen mullistuksesta. Kun jääkausi iskee, pohjoisten kansojen täytyy siirtyä etelämmäs. Muuttovirta Yhdysvaltain-Meksikon rajalla kääntyy päinvastaiseksi nykytilanteeseen nähden, mikä on ideana samansuuntainen kuin Sylvestre Amoussoun elokuvassa Africa paradis (2006) kaksi vuotta myöhemmin. Roland Emmerichin maailmassa tästä ei kuitenkaan synny konfliktia. Yhdysvaltain presidentti kiittää puheessaan ”kolmatta maailmaa”, joka ”on ottanut meidät ystävällisesti vastaan”. Elokuvan viimeisissä kuvissa astronautit katsovat alla väikkyvää maapalloa ja toteavat, että sen ilma näyttää kirkkaammalta kuin koskaan aikaisemmin. Tämä antaa orastavan toiveen paremmasta huomisesta, mutta ehkä se viittaa myös siihen, että katastrofin jälkeen ilma on puhdistunut ja ihmiskunta on havahtunut olemaan kuormittamatta planeettaansa jatkossa.