2. heinäkuuta 2012

Pariisi ja Nancy


Kongressimatka Lunévilleen, Nancyn lähistölle, alkoi lomapäivillä Pariisissa, jonne saavuimme 28. kesäkuuta. RER-junien aikatauluissa oli häikkää, ja juna lentokentältä Gare du Nordille oli ääriään myöten täynnä. Mutta toisaalta: Pariisissa junat ja metrot ovat tuskin koskaan puolityhjiä. Kävelimme Barbès–Rochechouartin metroasemalle, joka tuo mieleen Marcel Carnén elokuvan Yön portit (Les portes de la nuit, 1946). Juuri tältä asemalta Yves Montandin näyttelemä Jean Diego astuu vaunuun alkutekstien jälkeen, tosin kohtaus on vuorenvarmasti tehty lavasteissa. Meidän tulomme ei ole yhtä kohtalokas kuin Jean Diegon paitsi että hotellivarausten epäselvyyden vuoksi pääsemme lopulta parin pysäkin päähän Place de Clichyltä, Ibis-hotelliin, joka on joutomaan äärellä. Ikkunasta avautuu myyttisen Pariisin sijaan rakennustyömaa, jonne nuoret tunkeutuvat illalla grillaamaan kaivinkoneiden ja hiekkakasojen keskelle. Seuraavana päivänä Onni ja Eemil osoittivat urheutensa kiipeämällä Eiffel-tornin toiseen kerrokseen, josta ajoimme vielä huimauksesta huolimatta huipulle. Päivän lopuksi pistäydyimme Saint-Sulpice-kirkossa, jossa kopio Arnolfo di Cambion Pyhän Pietarin patsaasta. Jalkakin on suudeltu yhtä sileäksi kuin Roomassa. Toinen Pariisi-päivämme oli ajelehtimista Montparnassella, ja sieltä Rue des Martyrsiä pitkin oopperan kulmalle Lafayetteen.

Koska kansainvälisen kulttuurihistorian seuran viides kongressi oli Lunévillessä, päätimme viettää yhden yön Nancyssa, josta on vajaan puolen tunnin junamatka Lunévilleen. Pariisin jälkeen Nancy oli itse rauhallisuus: kaikkialle oli lyhyt matka ja tunnelma leppoisa. Nancyn suurin nähtävyys on Stanislasin aukio, joka on UNESCOn maailmanperintökohde, mutta kaupungista löytyy paljon myös art nouveau -arkkitehtuuria. Torin keskellä on alueen hyväntekijän Stanislas Leszczyńskin patsas. Häikäisevässä auringonvalossa kullatut portinpielet kiiltävät, mutta varsinkin valkea kiveys häikäisee silmää. Keskuspuiston ruusutarhassa väki viettää sunnuntaita, ja Heli nappaa kuvan tummanpunaisesta Jacques Prévert -ruususta.

Ei kommentteja: