Merten paholaiset (1954)

Samuel Fullerin Merten paholaiset (Hell and High Water, 1954) kytkeytyy ajankohtaiseen aiheeseen, Korean sodan (1950–1953) tapahtumiin. Jesse L. Lasky Jr:n ja Samuel Fullerin käsikirjoitus ammentaa sodan aikana esille nousseesta kolmannen maailmansodan pelosta ja siitä, että atomiaseen käyttämisen mahdollisuus oli lähellä. Tarina on outo siinä mielessä, että tutkijat palkkaavat entisen sukellusvenekomentajan Adam Jonesin (Richar Widmark) johtamaan retkikuntaa Alaskan suunnalla sijaitsevalle saarelle, jossa kiinalaisten epäillään virittelevän atomiasetta. ”Tieteellistä” panosta edustavat ranskalaiset tiedemiehet professori Montel (Victor Francken) ja hänen tyttärensä Denise Montel (Bella Darvi), joka on myös professori ja tutkija – totta kai miehistön suureksi hämmästykseksi. Oikeastaan molemmat tutkijat ovat alusta lähtien sangen epäilyttäviä, kuten kylmän sodan Hollywood-konseptiin kuuluukin, mutta lopulta professori Montel uhrautuu maailmanrauhan puolesta. Kiinalaiskommunistien juonena on pudottaa atomipommi Koreaan ja vierittää syy maailmansodan puhkeamisesta Yhdysvalloille. Tässä elokuvassa maailman tiedeyhteisö näyttää työskentelevän Yhdysvaltain maineen puhdistamiseksi!

Tarina on kulmikas ja camp-henkinen, mutta varhaisena CinemaScope-tuotantona se on kiinnostava. Twentieth-Century Fox oli lanseerannut anamorfisen teknologiansa edellisenä vuonna, ja siksi yleisön keskuudessa oli vielä liikkeellä väärinkäsityksiä, joissa CinemaScope yhdistettiin kolmiulotteiseen elokuvaan. Tämän vuoksi niin julisteessa kuin trailerissakin korostettiin, ettei elokuvan katsomiseen tarvittu laseja. CinemaScope-uutuuden tiliin voi laittaa myös elokuvan turistisen aloituksen, jossa värikkäitä näkymiä tarjotaan eri puolilta Eurooppaa. Nämä avarat näkymät elokuva kääntää lopulta päälaelleen luodessaan laajakankaan avulla sukellusveneen klaustrofobista tunnelmaa. Fullerin hieno oivallus on käyttää väriä dramaattisena tehokeinona siten, että kun vene sukeltaa syvyyksiin, koko kuvapinta muuttuu punaiseksi.