Siniparran kahdeksas vaimo (Bluebeard's Eight Wife, 1938) on Ernst Lubitschin hulvattomimpia komedioita. Naseva käsikirjoitus on Charles Brackettin ja Billy Wilderin käsialaa, ja pohjana on ranskalaisen kirjailijan Alfred Savoir'n huvinäytelmä
La huitième femme de Barbe-Bleue vuodelta 1921. Maaliskuussa 1938 ensi-iltansa saanut screwball-komedia valmistui poliittisesti epävakaana aikana, vaikkakin rauhan sijasta Euroopan kulttuurikeskuksessa riehuu sukupuolten välinen sota. Tapahtumapaikkoina ovat Ranskan Riviera, lähinnä Nizza, sekä Pariisi, Praha ja Venetsia. Poliittisia viitteitä on käsikirjoituksessakin, mutta ne ovat lähinnä absurdismia. Kun elokuvan alussa päähenkilö, yhdyvaltalainen miljardööri Michael Brandon (Gary Cooper) haluaa ostaa eteläranskalaisesta vaateliikkeestä vain pyjaman yläosan, sitä pidetään kommunismina. Onneksi löytyy ranskalainen neito Nicole De Loiselle (Claudette Colbert), joka on kiinnostunut ostamaan vain pyjaman alaosan.
Ennen pitkää Michael ja Nicole avioituvat, mutta samalla paljastuu, että ”Siniparta” on ollut naimisissa jo seitsemän kertaa aikaisemminkin. Nicolen mielestä Michaelille avioliitto on vain bisnestä, sopimus, jolla on tarkat ehtonsa. Tästä alkaa miehenkesytysfarssi, joka huipentuu lopun mielisairaalakohtauksessa.Toisaalta Michael on aito screwball-hahmo, joka laskelmoinnin sijasta käyttäytyy odottamattomasti. Hän toteaa itsekin: ”I act on impulse.”
Siniparran kahdeksas vaimo jää mieleen monista herkullisista sivurooleista. Edward Everett Horton esittää Nicolen isää, veijarimaista aatelista, joka on tosiasiassa helppoheikki. Mielisairaalan johtaja professori Urganzeff on Lawrence Grant, salapoliisi Pepinard Herman Bing ja Nicolen pestaama nyrkkeilijä Kid Mulligan Warren Hymer. Nicoleen ihastunut Albert on puolestaan David Niven, joka saa tällä kertaa esittää statistin roolia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti