Dresden 1: Frauenkirche ja 500-vuotias madonna

Toisen maailmansodan arvet näkyvät Dresdenissä kaikkialla, silloinkin kun tuhoutunut menneisyys on huolellisesti rekonstruoitu. Ennen sotaa Saksin pääkaupunki oli tunnettu historiallisista rakennuksistaan, sekä kauniista barokkiarkkitehtuurista että vauraista kaupunkitaloista. August Väkevän perintö sai elää aivan sodan viime hetkiin asti, mutta yöllä 13.–14. helmikuuta 1945 brittiläiset ja yhdysvaltalaiset koneet pommittivat kaupungin raunioiksi. Frauenkirche sinnitteli pystyssä muutaman päivän, mutta kun rakenteet viilenivät tulimyrskyn jälkeen, ne romahtivat kasaan. Kiinnostavaa on, miten voimakkaasti historian palauttamiseen on panostettu. Frauenkirche sai odottaa rekonstruointiaan 2000-luvulle, sillä vasta Saksojen yhdistymisen jälkeen kirkon rakentaminen uudelleen sai pontta. Myös Itä-Saksassa vanhan Dresdenin palauttamista pidettiin tärkeänä, mistä kertoo muun muassa Gottfried Semperin suunnitteleman oopperatalon valmistuminen vuonna 1985. Frauenkirchen entisöinnissä on vaikuttavaa se, miten Trümmerstadt on jätetty näkyviin. Rakenteissa on käytetty myös vanhoja tummuneita kiviä, ja laikukas ulkomuoto muistuttaa yhä siitä, että pitkään paikalla oli vain raunio.

Nyt tuntuu hämmentävältä, että Dresdenin ydinkeskusta oli vain joitakin vuosia sitten sodan jättämä avohaava. Kuten oheinen vuonna 1990 otettu valokuva kertoo, Frauenkirche oli Saksan yhdistymisen aikaan nurmettunut kivikasa. Kun rekonstruoituun kirkkoon astuu tänään, voi vain todeta, että vaiva on ollut sen arvoista. Kaikki tuntuu uudelta, mikä on aivan oikein, mutta menneisyys kuultaa läpi.

Uudelleen rakennettu kirkko välittää 1700-luvun alun barokin loiston: kupoli oli aikanaan suurimpia Alppien pohjoispuolella, ja sisätila on jäsennetty kuin italialainen oopperateatteri. Urkupillit ovat osa pääalttaria, ja saarnastuolikin on etualalla, kuin näyttämöllä. Kirkon sisätilassa tuoleja on permannolla, mutta lehterit ulottuvat korkealle katon rajaan asti, melkein kuin Milanon La Scalassa. Tässä kirkossa messun täytyy olla spektaakkeli!

Frauenkirchen jälkeen kävelimme läpi vanhan keskustan, Fürstenzugin ja Theaterplatzin. Gemäldegallereissa on kesällä 2012 harvinaislaatuinen näyttely. Esillä on kokoelman helmi, Rafaelin Sikstiiniläismadonna, joka täyttää 500 vuotta. Vuonna 1512 San Siston kirkkoon Piacenzaan tehty teos on kehystetty näyttelyllä, joka kertoo Rafaelin madonna-aiheen taustoista mutta myös siitä kaupankäynnistä, jolla Saksin pääministerin kanslia hankki teoksen Dresdeniin 1700-luvun alussa San Sistosta. Kiinnostava on myös maalauksen vaikutushistoriaa käsittelevä osuus, jossa maalauksen lukuisat kertautumat toistuvat. Esillä on niin 1800-luvun interiöörikuvia, joissa madonnan jäljennös koristaa porvariskodin seinää, kuin maalauksen amoriiniaiheista innoituksensa saaneita kiiltokuvia ja etikettejä.

Oma tärkeä episodinsa oli maalauksen harharetki Neuvostoliittoon sodan päättymisen jälkeen. Pravdan keskiaukeama kertoo siitä innostuksesta, jolla teosta ihailtiin Moskovan Pushkin-museossa vielä vuonna 1955. Pian tämän jälkeen teos palautettiin oikealle omistajalleen. Mihail Kornetski kuvasi madonnan matkaa vuonna 1984 maalauksessaan Pelastettu madonna, joka viittaa sinnikkääseen myytiin siitä, että Neuvostoliitto piti Dresdenin kuuluisimmat teokset hallussaan pelastaakseen ne tuhoutumiselta.