Richard Wagnern elämänvaiheiden näkökulmasta Dresden on keskeinen kaupunki. Kierreltyään kapellimestarina Riiassa ja Königsbergissa ja vietettyään vaellusvuosia Lontoossa ja Pariisissa Wagner sai kutsun Saksin Kuninkaallisen teatterin palvelukseen vuonna 1842. Tästä alkoi seitsenvuotinen kausi, joka oli merkityksellinen monessakin suhteessa: sitä on pidetty käännekohtana Wagnerin kansallisuusajattelussa, aiempaa voimakkaampana suuntautumisena saksalaiseen kulttuuriin, ja samalla oopperauudistuksen alkuna, jonka hedelmiä olivat
Lentävä hollantilainen, Tannhäuser ja
Lohengrin (joka tosin sai ensi-iltansa vasta vuonna 1850 Weimarissa Franz Lisztin johdolla)
. Toisaalta Dresdenin kausi aloitti radikalisoitumisen, jonka hedelmiä olivat Zürichin kauden kirjoitukset, kuten
Die Kunst und die Revolution ja
Oper und Drama.
Wagnerin jalanjälkiä voisi Dresdenissä seurata vaikkapa Töpfergasselle, Waisenhaus-Strasselle, Marienstrasselle, Ostra-Alleelle tai Friedrichstrasselle, niihin osoitteisiin, joissa hän asui, mutta
Semperoper on ylitse muiden. Vaikka Wagner ei itse toiminut kapellimestarissa siinä talossa, joka tänään seisoo Elben rannalla, hänen tukikohtansa oli aiempi Gottfried Semperin vuonna 1841 valmiiksi saattama teatteri. Tämä teatteri paloi pahasti vuonna 1869, jolloin Semper kutsuttiin suunnittelemaan uutta rakennusta, joka lopulta valmistuikin vuonna 1877. Tämä rakennus puolestaan tuhoutui Dresdenin pommituksissa. Peruskivi muurattiin uudelleen vuonna 1977, ja restaurointityö saatiin valmiiksi 1985. Kävin aamulla Semperoperin kiertokäynnillä, jossa kerrottiin uudelleenrakentamisen suuntaviivoista. Esityssali on entisöity hyvin 1800-lukulaiseksi, mutta itäsaksalaisen ajattelun mukaan katsojien eriarvoisuutta korostavat loosit piti poistaa. Nykyisessä teatterissa parvet ovat yhtenäinen tila ja oikeastaan muistuttavat Frauenkirchen lehtereitä. Kiertueella ei kerrottu juuri mitään Semperistä, vaikka hänen suhteensa Dresdeniin on erityisen kiinnostava.
Richard Wagnerin tapaan Semper osallistui Euroopan hullun vuoden jälkimainingeissa Dresdenin kapinaan toukokuussa 1849, ja tarinan mukaan kuuluisa arkkitehti suunnitteli vallankumoushistorian parhaat barrikaadit. Ennenkuulumatonta oli se, että kuninkaan virkamies, Wagner, osallistui vallankumouspuuhiin, ja varmaan on, että hän olisi saanut ankaran tuomion, ellei häntä olisi varoitettu pidätysmääräyksestä. Wagner ehti Franz Lisztin avustuksella paeta Sveitsiin. Kuolemantuomion uhka leijui säveltäjän yllä 1860-luvulle asti. Myös Semper pakeni Sveitsiin ja sieltä edelleen Englantiin. On oikeastaan ironista, että Semper kutsuttiin sittemmin uudelleen Dresdenin oopperanäyttämön suunnitelijaksi - vaikka hänellä oli epäilyttävän vallankumouksellisen maine. Toisaalta: monet vuoden 1848 vallankumouksellisista päätyivät sittemmin vallankäyttäjien palvelukseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti