Reims – voideltujen jäljillä

Ranskan-matkamme päättyi yöhön Reimsissä, jonne saavuimme iltapäivällä 5. heinäkuuta. Matka Lunévillestä oli hankalahko siinä mielessä, että suoraa junayhteyttä ei ole. Ensin piti matkustaa Nancyhin, josta pääsi linja-autolla Lorrainen TGV-asemalle. Keskellä viljapeltoa oli lentokenttäterminaalin kaltainen rakennus, jossa supernopeat junat pysähtyvät. Eipä aikaakaan, kun olimme Champagne-Ardennen TGV-asemalla, josta pääsi paikallisjunalla Reimsiin. Nancysta matkaan kului vain runsaat puolitoista tuntia, kun Pariisin tai Strasbourgin kautta aikaa olisi palanut tuntikaupalla. Sateinen Reims teki heti vaikutuksen. Vaikka kaupunki tunnetaan loisteliaasta katedraalistaan, katukuvassa näkyy myös art nouveau. Ihmettelimme Reimsin katedraalin fasadia pitkään: se on dramaattisempi kuin Notre Dame, mutta ranskalaisista goottilaisista katedraaleista mieleeni on jäänyt Chartresin karuus ja Amiensin hämyisyys. Vaikuttava on Reimsin fasadissa näkyvä Kristuksen ristiinnaulitseminen.

Kaikkialla oli hiljaista ja rauhallista, ja olimme autuaan tietämättömiä siitä, että muutamaa päivää myöhemmin, 8. heinäkuuta 2012, samalla paikalla olisi kuhinaa, kun Angela Merkel ja François Hollande saapuisivat juhlistamaan Saksan ja Ranskan sovinnon 50-vuotispäivää. Naapurisuhteissa juuri Reims on avainasemassa, sillä juuri tällä paikalla Saksa antautui toisen maailmansodan päätteeksi 7. toukokuuta 1945. Haavat umpeutuivat, kun Konrad Adenauer ja Charles de Gaulle löivät Reimsin katedraalissa kättä päälle 8. toukokuuta 1962.

Reimsissä kaikki tuntuu tapahtuvan toukokuussa. Lähteiden mukaan nykyinen katedraali sai alkunsa 6. toukokuuta 1211, lähes tasan 801 vuotta sitten, kun Reimsin arkkipiispa ja ja herttua Aubry de Humbert päätti aloittaa uuden kirkon rakennustyöt. Paikalla oli ollut pyhäkkö jo 400-luvulla, ja tässä vanhassa kirkossa pyhä Remigius antoi tiettävästi kasteen frankkien hallitsijalle Klodvigille. Nykyisen katedraalin keskivaiheilta löytyy muistolaatta oletetusta kasteen paikasta.

Oheinen kuva Klodvigin kasteesta on 1400- ja 1500-lukujen taitteesta, ja se on anonyymiksi jääneet Saint-Gillesin mestarin käsialaa. Juuri tätä perua on Reimsin katedraalin symbolinen merkitys Ranskalle: se on merkinnyt uskonnon legitimaatiota poliittiselle vallalle. Vuonna 816 Kaarle Suuren poika Ludvig Hurskas valitsi nimenomaan Reimsin keisariksi kruunaamisensa paikaksi. Reimsin katedraali oli kuninkaiden voitelukirkko Ranskan suureen vallankumoukseen 1789 asti ja siellä säilytettiin Pyhää ampullia, jonka nesteellä voiteleminen tapahtui.

Pääsimme sisään Reimsin katedraaliin vain tuntia ennen sen sulkemisaikaa, joten vaelteluun oli aikaa vain niukasti. Pidempäänkin olisi voinut ihmetellä korkeita holveja ja lasimaalauksia. Pääkuorista löytyvät Marc Chagallin lasimaalaukset, mutta minuun tekivät vaikutuksen myös sivummalta löytyvät karut, monokromaattiset ikkunat. Vaikuttava oli myös Prosper d'Épinayn (1836–1914) Jeanne d'Arc -veistos, joka tuskin erottui pimeässä katedraalissa.