Shamppanjarosvot (1951)

Vielä yksi western ja sitten lasku! André de Tothin Shamppanjarosvot (Carson City, 1951) ei ole niin kekseliäs kuin saman ohjaajan Ase ja laki (Day of the Outlaw, 1959), mutta kestää katsomisen, varsinkin kun pääroolissa on kiveen veistetty Randolph Scott. De Tothin lännenelokuvista muistelen joskus nähneeni myös Kirk Douglasin tähdittämän Kahden tulen välissä (The Indian Fighter, 1955), joka taitaa vieläkin löytyä pölyttyneiltä VHS-nauhoilta. Randolph Scott esiintyi sittemmin myös de Tothin lännenelokuvissa Takaa-ajo halki lännen (Riding Shotgun, 1952), Ukkosta preerialla (Thunder over the Plains, 1953), Muukalaisen paluu (The Stranger Wore a Gun, 1953) ja Elävänä tai kuolleena (The Bounty Hunter, 1954).

Shamppanjarosvot alkaa kultakuljetuksen ryöstöllä, mikä saa paikallisen pankkiirin vaatimaan junaradan rakentamista Virginia Citystä Carson Cityyn. Tehtävää suorittamaan palkataan insinööri Jeff Kincaid (Randolph Scott), joka kylläkin vaikuttaa enemmän kovanyrkkiseltä ja nopeakätiseltä lainvartijalta kuin rautateiden suunnittelijalta. Aluetta terrorisoi kaivoksen omistajaksi tekeytynyt Big Jack Davis (Raymond Massey), joka on ryöstöjen takana. Shamppanjarosvot kuuluu niihin lännenelokuviin, joissa julkisella sanalla on tärkeä rooli. Carson Cityn paikallinen sanomalehti ei voi aluksi hyväksyä rautatietä, koska pitää sitä ongelmien tuojana, eivätkä toimittajat, jotka sattumalta ovat Kincaidin veli Alan (Richard Webb) ja entinen ihastuksen kohde Susan (Lucille Norman), tahdo ymmärtää, että modernisaation vastustaminen itse asiassa palvelee lainsuojattomia. Shamppanjarosvoissa on roppakaupalla tuttuja western-elementtejä, mutta rautatien rakentamiseen liittyvä modernisaationäkökulma on vahvempi kuin yleensä. Tunnelin rakentaminen vuoren läpi on elokuvan kulminaatiokohtia. Nykyään Virginia Cityn ja Carson Cityn välinen rata on museorautatie.