Edward Dmytrykin Kostaja (Cornered, 1945) valmistui heti Chandler-filmatisoinnin Hyvästi, kaunokaiseni (Murder, My Sweet, 1944) jälkeen. Pääroolissa on jälleen Dick Powell, joka tällä kertaa esittää kanadalaista pilottia Laurence Gerardia. Toinen maailmansota on päättynyt, ja Gerard palaa Ranskaan selvittämään vaimonsa kuolemaa. Vastarintaliikkessä toiminut puoliso on surmattu, ja Gerard lähtee jäljittämään ranskalaista kollaboraattoria Marcel Jarnacia (Luther Adler). Ranskan ja Sveitsin kautta jäljet johtavat Buenos Airesiin, jonka öisillä kaduilla, hotelleissa ja baareissa elokuvan film noir -tunnelma oikeastaan vasta alkaa. Kostaja on aiheeltaan poikkeuksellinen: sodan kokemusten purkaminen ei sinänsä ole uutta, mutta tässä teemana on sodanjälkeisen Ranskan moraalinen pyykinpesu, vastarintaliikkeen ja Vichyn Ranskan välienselvittely, joka on vain siirretty Etelä-Amerikkaan. Gerardia ajaa pakonomainen, patologinen kostonhimo, mutta hän törmää myös ranskalaiseen ryhmään, joka pyrkii saattamaan Jarnacin oikeuden eteen. Ehkä vaikuttavinta elokuvassa on sen lopetus: vaikka Gerard ymmärtää, miten tärkeää on henkilökohtaisten syiden sijasta ajatella ”rikosta ihmiskuntaa kohtaan”, hänen mielensä sumenee. Gerard irroittaa kätensä Jarnacista ja jättää hänet oikeuden käsiin, mutta silloin tämä on jo heittänyt henkensä.Edward Dmytrykin Kostajaa voi arvostella siitä, että se paikoin toistaa edellisvuoden menestysteoksen piirteitä, eikä käsikirjoituskaan ole yhtä napakka. Silti Kostaja onnistuu rakentamaan epätietoisen, hämmentävän, traagisen tunnelman, jota erinomainen mustavalkokuvaus tukee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti