Seikkailijoitten luvattu maa (The Far Country, 1954) oli Anthony Mannin ja James Stewartin westerneistä toiseksi viimeinen. Se alkaa verkkaisesti, eikä vedä puoleensa yhtä napakasti kuin Maa vuorten takana (Bend of the River, 1952). Ehkä tähän vaikuttaa historiallinen tematiikka: trailerissa elokuvaa kutsutaan eeppiseksi kuvaukseksi Klondiken kultakuumeesta 1890-luvulla. Alku kertoo viipyillen matkasta Seattlestä Alaskan portille, Skagwayhin, ja sieltä edelleen Kanadan puolelle Dawsoniin. Tosin ensimmäiset viisitoista minuuttia käynnistyvät tehokkaasti, kun Jeff Webster (James Stewart) saapuu Seattleen karjalaumansa kera ja tapaa vanhan kumppaninsa Ben Tatumin (Walter Brennan). Karjanajossa on tapahtunut jotakin, joka jää katsojalle arvoitukseksi, ja juuri kun Jeff ja Ben saavat pihvikarjansa laivaan ja nousevat itsekin kyytiin, Jeffiä syytetään murhasta. Takaa-ajon tiimellyksessä syytetty saa turvapaikan Ronda Castlen (Ruth Roman) hytistä, ja matka kohti pohjoista alkaa. Vauhdikkaan alun jälkeen rytmi raukenee, ja Borden Chasen käsikirjoitus paljastaa vähitellen katsojalle niin Rondan kuin Jeffinkin taustoja.Skagwayssaä Jeff ja Ben törmäävät omavaltaiseen tuomariin, Gannoniin (John McIntire), joka janoaa valtaa myös kaukana pohjoisessa sijaitsevassa Dawsonissa, kullankaivajien tukikohdassa. Vasta elokuvan puolivälissä hahmottuu Jeffin välinpitämättömyys kaikkea yhteisöllisyyttä kohtaan, ja keskeinen jännitysmomentti rakentuu sen verran, missä vaiheessa päähenkilö saa tarpeekseen.
Seikkailijoitten luvattu maa muistuttaa pohjoisen nostalgiassaan elokuvaa Maa vuorten takana, mutta päähenkilön katkeruus on syvempi ja kuva kaukaisesta maasta synkempi.
Oli lopuksi pakko katsoa google-kartasta, millainen matka on Skagwaysta Dawsoniin, kävelyreittiä yli 570 mailia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti