Kävin tutustumassa Tukholman yliopistossa tänä vuonna aloittaneeseen kulttuurihistorian tutkijakouluun. On oikeastaan mielenkiintoista se, miten erilaista suomalaisen historiankirjoituksen historia on ruotsalaiseen verrattuna. Kun Suomessa Karl Lamprechtin vanavedessä keskusteltiin kulttuurihistoriasta paljon jo 1900-luvun alussa, Ruotsissa asetelma on toinen: tai pikemminkin, ruotsalaiset etnologit ovat usein olleet lähempänä kulttuurihistoriallisia kysymyksenasetteluja kuin historiantutkijat. Nyt aloittanut tutkijakoulu on lähtökohdiltaan monitieteinen. Mukana on väitöskirjantekijöitä arkeologiasta, historiasta, kirjallisuustieteestä, mediatutkimuksesta. Toivottavasti tutkijakoulun kanssa saadaan aikaan yhteistyötä!Pidin luentoni Vad är kulturhistoria -kurssilla, jonka jälkeen jäi vielä muutama tunti vapaa-aikaa. Kävin katsomassa kansallismuseon Härskarkonst-näyttelyn, joka taitaa olla avoinna ensi vuoden puolelle asti. Näyttelyyn on koottu 1800-luvun alun itsevaltiuden synnyttämää taidetta ja käsityötä. Napoleonin lisäksi esillä on aineistoa sekä Venäjän tsaareista että Ruotsin kuninkaallisista. Yhdistävänä siteenä on François Gérard, joka ikuisti itsevaltiaita kaikkialla Euroopassa. Kiinnostavaksi näyttelyn tekee se, että kuvakulttuuria ja esineitä on laajasti, pilakuvista propagandajulisteisiin, interiööreistä posliiniastiastoihin. Millaisia olivat Napoleonin armeijan kenttäkeittiöt, korkkiruuvit, kenttävuoteet... Millaisia miekkoja la famille militaire lahjoitti toisilleen? Millaisia olivat Sèvresin itsevaltiutta pönkittävät aamiaisastiastot? Erityisen vaikuttava oli Napoleonin Egyptin-retken inspiroima astiasto, jossa lautasia kehystivät hieroglyfit. Napoleon taisi lahjoittaa serviisin Venäjän Aleksanterille vuonna 1808, ja siksi lautaset ja kupit löytyvät nyttemmin Pietarista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti