Winchester ’73 – kohtalon ase (Winchester ’73, 1950) oli Anthony Mannin ja James Stewartin ensimmäinen yhteinen western. Vähältä piti, ettei Winchesteristä tullut kokonaan toisenlaista, sillä Universal oli jo pestaamassa Fritz Langin ohjaajaksi. Suunnitelma kuitenkin kariutui, ja tietojen mukaan Lang olisi halunnut tehdä kertomuksesta yksinkertaisen kamppailun legendaarisesta Winchester-kivääristä. Stewartin ehdotuksesta ohjaajaksi pyydettiin Anthony Mannia, joka sai puolestaan Borden Chasen käsikirjoittajaksi. Lopputulos on kiinnostava ja persoonallinen sikäli, että vaikka vuoden 1873 Winchester esitelläänkin aluksi näyttävästi, siitä tulee ikään kuin yksi elokuvan henkilöhahmoista: kivääri kiertää kädestä käteen, eikä elokuvan päähenkilölle Lin McAdamille (James Stewart) lopulta edes selviä, millaisia reittejä hänen ampumakilpailussa voittamansa palkinto on kulkenut.
Kiväärin ympärille rakentuu episodimainen kaari, joka punoo yhteen elämän kohtaloita, katkerasti isänsä surmaajaa metsästävän Linin, hänen parhaan ystävänsä Frankien (Millard Mitchell), kyynisen mutta omasta maatilasta haaveilevan asekauppiaan (John McIntire), pelkurimiehen kanssa kulkevan kapakkalaulajan (Shelley Winters), Little Big Hornin taistelun jälkeen sotajalalle lähteneen intiaanipäällikön (Rock Hudson), neuroottisen pyssysankarin Waco Johnnie Deanin (Dan Dureya) ja tietysti Linin takaa-ajaman Dutch Henry Brownin (Stephen McNally). Linin ja Dutchin konfliktin taustalla on kipeä menneisyys, mutta sisällissodan trauma on kuitenkin unohdettu. Kun Lin ja Frankie avustavat intiaanien ahdistelemia sotilaita, paljastuu, että kaikki ovat olleet samalla taistelutantereella – mutta vain eri puolilla rintamaa.
Winchester-kivääri on elokuvassa himoittu ja haluttu teknologian tuote, mutta lopulta se on vain motiivi, jonka kautta henkilöiden pyrkimykset ja unelmat tiivistyvät.
Winchester ’73 koostuu erinomaisista näyttelijäsuorituksista, sivuosia myöten. Rock Hudson on vakuuttava intiaanipäällikkö Nuorena Härkänä. Eipä ihme, että Douglas Sirk otti hänet vuonna 1954 päärooliin kolmiulotteiseen westerniinsä Punainen kotka (Taza, Son of Cochise). Aran sotilaan roolissa vilahtaa myös Tony Curtis, joka oli vasta edellisenä vuonna aloittanut elokuvakarriäärinsä.
Taannoin käytiin keskustelua siitä, missä lännenelokuvassa on legendaariset sanat: ”A man’s gotta do what a man’s gotta do.” Tosiasia taitaa olla, ettei näitä sanoja sanota missään elokuvassa, mutta Winchesterissä päästään aika lähelle. Kun Lin istuu iltaa ystänsä Frankien kanssa, hän toteaa: ”Some things a man has to do, so he does ’em.”
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti