Baijerin valtionoopperan Tosca

YLE Teema esitti eilen illalla Baijerin valtionoopperan tulkinnan Giacomo Puccinin Toscasta, joka on taltioitu viime heinäkuussa. Produktio on alunperin yhteistuotanto Milanon La Scalan ja New Yorkin Metropolitanin kanssa. Sveitsiläisen Luc Bondyn ohjaamassa tulkinnassa on karu mutta klassinen näyttämökuva, jossa ensimmäisen näytöksen kirkko on kuin alaston, tiilinen varastorakennus. Toinen näytös on punaisen ja mustan yhdistelmä, mikä sopii hyvin näytökseen, joka on oopperakirjallisuuden hurjimpia. Kolmannen näytöksen vankityrmä on niin ikään pelkistetty mutta toimiva. Lehtitietojen mukaan Bondyn ohjaus sai newyorkilaisyleisöltä buuaukset, mutta tv-ruudusta katsottuna Tosca tuntui antavan tilaa laulajille. Väistämättä oopperaa tuli katsoneeksi sen tiedon valossa, että Karita Mattila juuri lokakuun alussa ilmoitti jättävänsä teoksen ohjelmistossaan ”taiteellisista syistä”. Baijerin esityksessä Mattilan vastanäyttelijöinä olivat Jonas Kaufmann (Cavaradossi) ja Juha Uusitalo (Scarpia). Television kautta esityksen intensiteettiä on vaikea arvioida, mutta ainakin minusta tuntui, että Karita Mattila puristi Toscan roolista irti kaiken mahdollisuuden. Ensimmäisen näytöksen mustasukkaisuus, toisen näytöksen pelko, tuska ja kosto olivat erittäin vakuuttavia, itkunsekaisesta ”Vissi d’arte, vissi d’amore” -aariasta puhumattakaan. Onpa harmi, jos häntä ei Toscana enää nähdä.