5. lokakuuta 2010

Salainen raportti (1955)

Orson Wellesin Salaisella raportilla (Confidential Report/Mr. Arkadin, 1955) on monisyinen syntyhistoria: espanjalais-ranskalais-sveitsiläinen tuotanto perustui Harry Lime -aiheisiin kuunnelmiin, jotka puolestaan perustuivat Wellesin Kolmannessa miehessä näyttelemään roolihahmoon. Elokuvan jälkituotantovaiheessa ohjaaja sysättiin vastuusta, ja niinpä hiljattaisessa Criterionin dvd-julkaisussa on elokuvasta kolme eri versiota. Orson Wellesin tyyli on groteski, äärimmäisyyksiä korostava: melkein jokainen otos on kuvattu erikoisesta, yllättävästä perspektiivistä, ja kokonaisuus hylkii uskottavuutta. Vaikka epäselväksi jää, mitä Welles itse lopulta ajoi takaa, lopputulos on kiinnostava ajankuvana, kylmän sodan Euroopan hahmotuksena. Päähenkilö on mystinen miljonääri Gregory Arkadin (Orson Welles), joka on kadottanut muistinsa ja palkkaa pikkurikollisen, salakuljettaja Guy Van Strattenin (Robert Arden) selvittämään menneisyyttään. Van Stratten metsästää tietoa ympäri maailmaa: Zürich, Tangier, Kööpenhamina, Amsterdam, New York, Mexico City, München - ja tietysti Helsinki, joka 50-luvulla oli agenttien tukikohta. Oikeastaan jää harmittamaan, ettei elokuvasta tullut tämän enempää: Salaisesta raportista olisi voinut kasvaa vaikuttava kuvaus toisen maailmansodan jälkeisestä muistamisen traumasta.

2 kommenttia:

Sven-Erik Klinkmann kirjoitti...

Hannu, oletko nähnyt Orson Wellesin noir-elokuvan The Stranger, vuodelta 1946? Ei mikään suurteos mutta varsin mielenkiintoinen tarina (myös visuaalisesti) jossa hyvä ja paha taistelevat. Natsirikollisella (jota esittää Orson itse) on keskeinen rooli tässä elokuvassa. Taistelu kulminoituu rikollisen vaimoon (Loretta Young), joka joutuu tähän moraaliseen välimaastoon miehensä ja muun maailman välissä. Edward G. Robinson etsivänä on myös, kuten aina, erinomainen. Jännittävä yksityiskohta on natsirikollisen fiksaatio kelloihin jotka sitten tulevat toimimaan hänen tuhonsa avaimina. The Stranger oli myös tärkeä siinä mielessä että se taisi olla ensimmäinen amerikkalainen elokuva joka käytti dokumentaarisia kuvia natsien keskitysleireiltä.

Hannu Salmi kirjoitti...

Olen nähnyt Strangerin pari kertaa aiemmin, mutta edellisestä katsomisesta on vierähtänyt aikaa. Olisi hauska tsekata sekin nyt samalla, kun tulee katsottua muitakin Welles-filmejä.

Kellosta tuli mieleen: hieno kelloviittaus on myös John Farrow'n elokuvassa The Big Clock!