Monte Christon kreivitär (1932)

Walter Reischin käsikirjoittama ja Karl Hartlin ohjaama Monte Christon kreivitär (Die Gräfin von Monte Christo, 1932) ei ole komedia, toisin kuin Reischin tuotannon kohdalla voisi luulla. Pikemminkin Monte Christon kreivitär on romanttinen jännitysdraama. Jälleen kerran voi ihailla Reischin taitoa koota tutuista aineksista tuore kokonaisuus. Kun viimeisen vuoden aikana olemme katsoneet useita 1930-luvun alun saksalaisia ja itävaltalaisia elokuvia, ne tuntuvat lähes vastakuvilta niille taloudellisesti ankeille ajoille, joita elettiin. Monte Christon kreivitär on siinä mielessä poikkeus, että se alkaa aineellisen köyhyyden kuvauksella. Ensimmäinen kohtaus näyttää melkein valkoiselta orjamarkkinalta: vähitellen selviää, että kyse on nuorten näyttelijöiden rekrytoinnista sivuosiin. Paikalla ovat Jeannette Heider (Birgitte Helm) ja Mimi (Lucie Englisch), jotka saavat pestin statisteina. Hieman myöhemmin paljastuu, että Jeanetten poikaystävä Stephan (Mathias Wieman) on saamassa potkut sanomalehdestä. Kesken kuvausten Jeanette ja Mimi saavat tarpeekseen ja nostavat kytkintä.  

Monte Christon kreivittäressä on kiinnostava metaelokuvallinen taso siinä mielessä, että pitkässä kohtauksessa näytetään, miten varhaista äänielokuvaa tehdään. Orkesteri soittaa, ja draamaan on punottu musiikkinumero. Ohjaaja ilmestyy palttoossaan jakelemaan ohjeita. Jos oikein ymmärsin, kuvattava tarina liittyy ”Monte Christon kreivittäreen”, sillä Jeanetten ja Mimin mukaan tulevassa rekvisiitassa on juuri tämä nimi. Eipä aikaakaan, kun kaverukset kirjautuvat hotelliin kummastusta herättävän salanimen suojissa, Jeanette kreivittärenä ja Mimi hänen palvelijanaan. Suihkuseurapiireissä kaikki ovat kuitenkin huijareita, ja Jeanette tutustuu mystiseen parooniin (Gustaf Gründgens, kuvassa oikealla) ja Rumowskiin (Rudolf Forster, vasemmalla).

Elokuva päättyy tietysti onnellisesti, Jeanette ja Mimi palaavat Wieniin, ja Stephan kirjoittaa tapauskesta niin mehevän sensaatiojutun, että päätoimittaja peruuttaa potkut. Surullista elokuvassa on toki se, että Jeanetten ja Mimin lähes Thelma ja Louise -henkinen irtiotto päättyy, eikä se maailma, jonka he löytävät, ole kaksinen. Vaihtoehtona on vain paluu lähtöpisteeseen. Toisaalta Monte Christon kreivitär väläyttää toisenlaisen elämän mahdollisuutta ja myös niitä radikaaleja ratkaisuja, joihin yhteiskunnallinen tilanne voi johtaa.