Viikon matka Yyteriin ja Reposaarelle on ohi. Alussa paistoi aurinko, ja hellettäkin riitti, mutta vähitellen tuuli alkoi vihmoa. Yyterin rannat ovat kauniit säätilasta riippumatta, ja dyynien välistä löytyi tarvittaessa tyyntä. Rantavehnä heilui tuulessa, ja hiekka piiskasi välillä kuin Saharassa. Suomessa Yyteri on poikkeuksellinen luonnonihme.
Yyterin eksoottisille maisemille on ollut käyttöä myös elokuvissa. Keväällä 2013 Klaus Härö kuvasi täällä uutta elokuvaansa
Dagmammaa, ilmeisesti sellaisessa tuiverruksessa, että orientalismi oli kaukana. Aiemmin Yyteri on saanut edustaa syvää etelää, ainakin Jorma Nortimon seikkailukomediassa
Herra ja ylhäisyys (1944), jonka Meksiko löytyi dyyneiltä. Osa elokuvan ulkokuvauksista tosin tehtiin Vihdin Nummelassa. Yyterissä ohjasi myös Armand Lohikoski elokuvansa
Pekka ja Pätkä ketjukolarissa (1957), jossa niin Villin Lännen erämaa kuin Afrikan rannikkokin löytyivät Meri-Porista. Tarinan mukaan Reino Helismaa teki käsikirjoitusta päivä kerrallaan ja asui muun ryhmä mukana mökissä Yyterissä.
Puolet matkasta yövyimme Reposaaressa, Siikarannan leirintäalueella. Reposaaren keskusta tekee vaikutuksen siinä tavassa, jolla vanhan kylän rakenne ja asemakaava ovat säilyneet. Kirkkokatu on asvaltoitu, mutta siinä ei ole jalkakäytäviä, ja poikkikadut ovat säilyneet hiekkateinä, joita katsellessa muistuu lapsuus mieleen. Ennen oli Turussakin tällaisia näkymiä, ja lapset saattoivat tiellä pelata neljää maalia. Reposaaren kaksi kalaravintolaa tuli testattua, ja itse kallistun Ravintola Reposaaren suuntaan. Ainakin graavi siika oli erinomaista.
Reposaari on ollut satamapaikka jo keskiajalta lähtien, ja 1800- ja 1900-luvuilla Porin kauppamerenkulku hoidettiin Reposaarelta. Vilkkaista yhteyksistä kertoo hautausmaan paasi, jonka alla lepää Reposaarella menehtyneitä ulkomaalaisia merimiehiä, kaukaisin Meksikosta asti. Kuka lienee ollut 1.6.1920 kuollut Salvador Linares ja millaisia olivat hänen viimeiset päivänsä Selkämeren puhurissa? Hautausmaan tuntumassa on vuonna 1876 vihitty Reposaaren kirkko, joka edustaa norjalaista tunturikirkkotyyliä. Mieleen jäävät erityisesti Felix Frangin tummapuhuva alttarimaalaus ja Lennart Segerstrålen kattomaalaukset.
Paluumatkalla ehdimme kurvailla Ahlaisten kulttuurimaiseman läpi, mutta Elin Danielssonin alttarimaalaus Ahlaisten kirkossa jäi näkemättä. Kirkolla saimme kuulla, että näissä maisemissa Timo Koivusalo kuvasi
Pohjantähteään, ja kuvauksellinen Ahlaisten kirkonkylä onkin. Kotimatkalla ehdimme piipahtaa Köyliössä ja Yläneen Kallionokassa, mutta Reposaaren merenrantamaisemat jäivät mieleen pitkäksi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti