Nogent, Eldorado du dimanche (1929)

Marcel Carné oli 23-vuotias ohjatessaan ensimmäisen elokuvansa, dokumentin Nogent, Eldorado du dimanche (1929). Hänen uransa fiktio-ohjaajana käynnistyi vasta myöhemmin, vuonna 1936 elokuvalla Jenny – pariisilaisnainen (Jenny). Esikoinen oli vain vajaan 20 minuutin mittainen, ja siitä on heikohko kopio nähtävissä YouTubesta. Carnén huippukautena pidetään yleensä vuosia 1936–46, jolloin hän toimi yhteistyössä runoilija Jacques Prévertin kanssa. Käänteentekevää oli myös toiminta Jacques Feyderin apulaisohjaajana elokuvissa Suuri peli (Le grand jeu, 1934), Pelihimon pauloissa (Pension Mimosas, 1935) ja Herttua etsii yösijaa (La kermesse héroique, 1935). Dokumentti kielii varhaisemmista vaikutteista, sillä Nogent tuo mieleen 20-luvun ranskalaisen kokeellisen elokuvan. Mieleen nousevat muun muassa René Clairin Entr’acte (1924) ja Fernand Légerin Ballet mechanique (1924), osin myös Abel Gancen La roue (1923). Nogent on jatkuvassa liikkeessä, täynnä kekseliäitä kuvakulmia ja graafisia, geometrisiä muotoja.

Nogent on kiinnostava myös 20- ja 30-lukujen taitteen vapaa-ajan kulttuurin kommentoijana. Sen voisi rinnastaa Berliinissä vuonna 1930 valmistuneeseen, Robert Siodmakin ja Edgar G. Ulmerin ohjaamaan fiktioon Ihmisiä sunnuntaina (Menschen am Sonntag, 1930), jossa suurkaupungin kansa rantautuu läheisen järven partaalle viettämään pyhäpäivää. Carnélla ”sunnuntain El Dorado” on Pariisin liepeillä sijaitseva Nogent-sur-Marne, jossa uidaan, harjoitellaan uimahyppyjä, soudetaan, kalastetaan, syödään eväitä, tanssitaan, kuunnellaan musiikkia ja nautitaan valkoviiniä.